Tapahtuu asioita joiden en uskonut voivan tapahtua.

Olemme olleet Ahtin kanssa sairaalassa nyt viikon. Tullessamme kävimme pitkän keskustelun suolistoasioihin erikoistuneen lääkärin kanssa. Lopuksi hän otti puheeksi Ahtin sairastelun vaikutukset perheeseemme. Hän kertoi että suolisto-oireisten lasten vanhemmat kokevat tutkitusti enemmän ahdistusta kuin ne, joiden lapsilla todetaan diabetes, elinikäinen intensiivistä hoitoa vaativa sairaus. Ja että minun olisi hyvä käydä sairaalassa ollessamme juttelemassa psykiatrin kanssa tilanteestamme sillä ahdistuksen myöntäminen ja siitä puhuminen oli lääkärin mukaan hyvin tärkeää ettei siitä koidu ongelmia myöhemmin. Olin otettu tällaisesta huomaavaisuudesta ja kyynelsilmin suostuin mikäli tällaista apua tarjottaisiin. Onhan tämä ollut rankkaa.

Meni useita päiviä. Ahtista otetuista kokeista ei ole löytynyt mitään muuta selitystä joka oireet selittäisi. Ahti kärsii ilmeisesti vain allergioista. Joidenkin suolistokin kuulemma ottaa uudet ruoka-aineet hankalammin vastaan, sitä voi olla tässä myös osa. Huomasin kuitenkin refluksioireiden olevan Ahtilla tosi voimakkaasti päällä. Ruoka-aineita oli pakko lisätä Ahtin ruokavalioon ja niinpä allerginen refluksi vaivasi kovasti refluksilääkityksestä huolimatta. Itkuisia herätyksiä on ollut öisin 5-10 kappaletta.

Allergiset oireet pyydettiin ilmoittamaan hoitajille jotta ne saadaan ylös. Aluksi kerroin pukluista ja havainnoistani hoitajille kun heitä muussa yhteydessä näin, jälkeenpäin. Hoidin yöheräämiset ja rauhoittelut itse. Pian ohjeistus muuttui. Puklusta piti soittaa kellolla hoitaja katsomaan ennen sen pyyhkimistä. Ahtin kakka piti tarkistuttaa hoitajalla. Kun kerroin Ahtin mahaan ilmestyneistä allergianäppylöistä totesi hoitaja mahan vaativan rasvausta sillä näpyt saattoivat olla kuulemma vain ihon kuivumisesta johtuvia. Kun korvikemaidosta Ahtin silmät ja suu alkoivat kutista ja tuli ripuli, oli kyseessä väsymys ja löysä
kakka. Tuntui että mitä tahansa raportoin, sille löytyi aina joku muu syy kuin se minkä takia sairaalassa edelleen olemme. Olin ihmeissäni. Käskettiin raportoida mutta kaikki sanomiseni vähäteltiin joksikin muuksi.

Tänään lääkäri kävi juttelemassa. Pyysin huomioimaan refluksin sillä mielestäni Ahti kärsii siitä kovasti. Että ymmärrän kyllä sen että allergiaoireita tekeviä ruokia on nyt pakko syöttää Ahtin kasvun turvaamiseksi mutta että en käsitä sitä että Ahtin täytyy tarpeettomasti kärsiä refluksista kun sitä voi kuitenkin lääkitä. Lääkärin mielestä oireet eivät ole niin pahoja. Että vähäinen pulauttelu sallitaan. Kysyin öistä, nehän ne pahimpia ovat kun Ahti ja sitä myötä myös minä joudumme jatkuvasti heräämään. Että kun itkuisia heräämisiä on yleisesti 10 yössä.

Mutta olinkin tehnyt virheen. Pitänyt heräämisistä öistä kirjanpitoa joka ei ketään kiinnostanut. Hoitanut yöt yksin jolloin hoitajille ei kertynyt dataa. Kertomaani öistä ei ilmeisesti uskottu kun kukaan ei ole sitä ollut todistamassa. Lääkäri tuumasi yökyselyyni että "hoitajat eivät aivan.." ja jatkoi "sinulle oli huomiseksi varattu se psykiatri? No se on hyvä niin pääset puhumaan mieliala-asioista.."

Haukkooko kukaan muu henkeään?