Ei ehtinyt hepatoosi.
Ei ehtinyt edes maaliskuu.
Nyt nimittäin alkoi tapahtumaan!
Maanantainahan sain yhden plussan proteiinitikkuun neuvolassa. Keskiviikkona ja torstaina verenpaine alkoi olla hieman korkeammalla kotimittauksissa kuin tähän asti. Kuitenkin aika maltillinen noin 145/95. Torstaina soitin kuitenkin neuvolaan saadakseni neuvoja jatkoon. Sovimme aamutärskyt heti perjantaiaamuna kahdeksalta jolloin tsekattaisiin proteiinit ja verenpaineet. Sinnepä en sitten koskaan ehtinyt.
Luin torstai-iltana kirjaa sängyssä. Kahdentoista aikaan kävin vielä vessassa ja ajatteli lukea vielä ihan vain pikkiriikkisen kun oli niin hyvä kirja kesken. Olin huomannut muutaman supistuksen sängyllä maatessani. Pientä painetta, ei puhettakaan mistään kipeästä tai erityisen kovasta. Palasin sänkyyn ja supistuksia tuli muutama lisää. Kun sammutin valon, kello oli 00:40 ja tuon ajankohdan ja tasan kahdentoista välissä oli ollut neljä kevyttä supistusta. Ajattelin että saan taas samanlaisen harjoitussarjan kun oli muutama viikko ravintolassa käydessämme.
En ehtinyt edes nukahtaa kun Ukko huuteli äitiä viereisestä huoneesta. Olin bongannut täysikuun kalenterista jo aiemmin ja osasin odottaa hieman vilkkaampaa yötä. Kävin rauhoittelemassa Ukkoa, vakuutin ettei lelujen varjoja, Ti-Ti-nallen synttärikakkua tahi dvd:llä esiintyvää sirkusta kannata pelätä. Palatessani Ukon huoneesta huomasin housuissani jotain märkää. Vessassa huomasin sen olevan juoksevaa valkovuotoa. Pönttöön tosin lirahti jotain nestemäisemmän oloisempaakin. Tuumin ettei tämä ole mulle ihan tavallista mutta kerrankos sitä tällaisen limahyökkäyksen saa. Vaihdoin pöksyt uusiin ja menin takaisin sänkyyn.
Eipä aikaakaan kun Ukko huuteli uudelleen. En ollut itse vieläkään nukahtanut, supisteli aika usein mutta hyvin heikosti edelleen. Könysin ylös rauhoittelemaan Ukkoa. Syli kelpasi ja keksittiin pari uutta pelon aihetta, joista riittäisi hetken aikaa jutun juurta. Ihan kuin housuissa olisi taas jotain märkää?
Vessassa huomasin housuissani kunnon vesiläntit, ei tietoakaan mistään paksummasta eikä neste haissut miltään. Ei hemmetti..voiko tää nyt olla sitä mitä mä luulen? Uudet pöksyt, paksu side sinne sisälle ja takaisin sänkyyn. Ajattelin lukea niin kauan että Ukko varmasti nukahtaa hyvin. Samalla kuulostelin tilannetta.
Kävin kerran vielä Ukon luona ja mielestäni siteeseen lorahti silloinkin jotain. Taas vessareissu. Kaipa sinne siteeseen jotain oli tullut. Jotain mikä ei haissut eikä ollut minkään väristä.
Aloin katsomaan kellosta supistusten väliä. Välit vaihtelivat hieman ollen välillä 7 minuuttia, välillä 10 minuuttia. Viimeisen kerran katsoin kelloa pari minuuttia yli neljä ja sitten nukahdin.
Aamulla sängystä ylös noustessani housuihin hulahti ihan kunnon tulva. Nyt ei ollut enää epäilystäkään mitä sieltä tuli. Paksu yöside oli aivan läpimärkä. Suorastaan tursuin lapsivettä. Tokkurainen olemukseni kertoi miehelle missä mennään ja oli kovasti aikeissa mennä normaalisti ottamaan sappihappokokeet labraan ja sen jälkeen neuvolaan. Mies puhui kuitenkin järkeä ja kehotti soittamaan päivystyspolille.
Sain kehotuksen saapua saman tien näytille. Otin varmuuden vuoksi sairaalakassini matkaan vaikka elättelin toiveita siitä ettei osastolle tarvitsisi jäädä.
Lapsivesi oli selkeästi mennyt, tosin sitä oli vielä paljon jäljelläkin. Kohdunkaula täysin kiinni, samoin kohdunsuu. Vauvan pää ei ollut kiinnittynyt. Päivystyspolin lääkäri ultrasi vauvaa ja kertoi uutiset; osastomajailu kutsui.
Luulin seuraavaksi että kohdun tilanteen annetaan kypsyä ihan rauhassa ja tulehdusarvojen seurannalla lonnisin sitten osastolla niin kauan kuin tulehdusarvot pysyvät poissa ja vauvan viikot ovat hieman parempia. Mies kysyi tässä vaiheessa lääkäriltä suoraan, että tarkoittaako tämä sitä että vauva syntyy lähiaikoina? Itse olin kai yrittänyt sulkea tuollaisen mahdollisuuden pois mielestäni. Lääkäri kertoi että vaikka vauvan viikot ovat jo hyvät, on hän kuitenkin ennenaikainen ja täten alttiimpi tulehduksille. Lapsiveden meno tässä vaiheessa tarkoittaisi suomeksi sitä että luonto saa noin 24 tuntia armonaikaa järjestää synnytyksen käynnistyminen itse. Mikäli näin ei tapahdu, aletaan synnytystä käynnistämään huomenna lauantaiaamulla.
Tässä vaiheessa piti tirauttaa pikku kyynel. Eihän Iksun vielä pitänyt tulla. Lääkäri ihmetteli että oliko tämä uutinen yllätys kun reagoin noin. Joo, varmaan osaksi. Aika äkkiähän tähän tilanteeseen yhtäkkiä jouduttiin. Ja että näin kiireellä vauva ulos. Sehän on ihan pieni vielä, keskoseksi luokiteltava. Äitin pikku Iksu. Sinun piti vahvistua vielä melkein kuukausi. Leikitään että se neste oli vain pissaa ja että tää menis vielä kotiin vaappumaan? Nenäkin on ihan tukossa, ei kai kukaan nyt tukkoisella nenällä synnytä?
Kun kohdunsuu on vielä täysin kypsymätön, saan liikkua normaalisti. Jos kohdunsuu alkaa kypsyä niin että se aukeaa, joudun vaakatasoon ettei napanuora pääse luiskahtamaan ulos. Antibioottia tiputellaan jo suoneen tulehdusten välttämiseksi.
Nyt vain odotellaan. Enpä olisi uskonut saavani tällaista synttärilahjaa.
