Olen ensimmäistä päivää äitiyslomalla! Juhlahumua hillitsee aavistuksen riitely työpaikkani kanssa. Saapa nähdä, joudutaanko tässä vielä käräjille..meillä on erimielisyyksiä siitä pitääkö sairauslomalla olla työpaikalla vai ei. Avaan asiaa myöhemmin kunhan tilanne jotenkin selkenee.
Asiaan. Monestihan raskaana olijoille tulee mielihaluja johonkin ruokiin. Mulle alkuraskaudessa maistuivat erityisen hyvin happamat omenat. Enkä tiedä, liittyikö raskaana oleminen itse asiassa tuohon mitenkään sillä miksipä tuore omena suoraan puusta poimittuna ei maistuisi älyttömän hyvälle muutenkin. Eikä niitä mitenkään keskellä yötä tarvinnut lähteä oksista nykimään. Pari omppua päivässä ja sillä hyvä.
Ennemmin muistan ne asiat, jotka tökkivät. Ne olivat lähinnä hajuja. Valkosipuli, pakokaasu ja bensan haju. Voi yrjö. Tai sitten se kun mies oli käynyt salilla ja vaatteisiin oli tarttunut vieno mutta minun mielestäni yökh niin kitkerä kumin haju painojen kumipäällysteistä.
Keskiraskauden aikana riisi ruuan lisäkkeenä maistui tosi hyvin. Olisin voinut syödä riisiä viikon putkeen joka aterialla eikä se olisi vieläkään yhtään tökkinyt. Kuten Egyptissä teinkin. Nyt siihen ei ole mitään erityistä kiihkoa. Appelsiinit maistuvat hyvälle, sokeri tekee edelleen päänsärkyä ja närästystä kuten on tehnyt koko raskauden ajan joten makeaa en juuri ole syönyt. Vaikka eipä se vaakalukemaa ole hillinnyt, nyt mennään 18 lisäkilossa..
Mutta mutta, jotain uutta mielitekoa kuitenkin on.
Hyvin voimakasta sellaista.
Se on jotain niin outoa että parempi vamaan olisi olla asiasta ihan hiljaa mutta miksipä sitä ei sitten toisaalta jakaisi pientä arjen komiikkaa kun sellaista puskee.
Tämän takia saatan hiippailla kaupassa oudoilla osastoilla tai käydä autotarvikeliikkeessä ihan mielelläni.
Eteisessä on jotain ihan uutta taikaa.
Miksi ne aina sanovat, että sen mielihalun täytyy olla jotain syötävää?
Mulle se on nimittäin haju.
Eikä mikä tahansa haju.
Ei tässä nyt tarkoiteta mitän pesuaineita, kukkia taikka ihmekuusia.
Hajufantasiani kohde on kumi.
Voiko älyttömämpää olla?
Saatan hiipparoida kaupassa osastolla, jossa on myynnissä kumisia tuotteita. Nuuhkin ilmaa kuin paraskin vihikoira. Se vaan haisee niin hyvälle! Autotarvikeliike on jumalainen paikka, viehko kumin tuoksu ympäröi liikkeen joka sopukan ja tarvikkeita voi rauhassa esittää katselevansa kun oikeasti paikalla onkin hajun perässä kuin kiimainen kollikissa. Muskarissa tunnin huipentuma minulle on se, kun ovi avataan pukuhuoneeseen jossa lasten kumipohjaiset kuomat ovat marinoineet ilmaan lempeän kumin tuoksun.
Kumeissa on kuitenkin eroja. Kumipäällysteiset painolevyt haisevat vähän liian muoviselle. Aromi ei ole ihan se paras. Joissakin kumeissa on hieman pistävä haju. Toisissa ei vaan ole sitä jotain. Paras sekoitus tähän mennessä on selkeänä mielessäni. Kisan voittaja, jos niin voi sanoa.
Auton tuore puhdas kuminen lattiamatto. Aah, taivaallinen haisu. Sellaisen kun saisi rullalle käärittynä viereensä, jatkuvassa nuuhkimisvalmiudessa.
Loppuukohan tämä synnyttämällä?
