Tänään tuli se piste, kun aloin ajatella alkion, sikiön tai jonkun muun epämääräisen solurykelmän sijaan vatsassani kasvavan vauvan. Tähän asti en ole kokenut mitään erityisen syvää tunnesidettä vaikka toki olisin varmasti ollut kovin surullinen jos jotain pahaa olisi tähän mennessä tapahtunut. Nyt menetys olisi jo todella iso. Liekö vaikutusta ollut sillä, että löysin tänään MLL:n kirppikseltä erittäin mieluisen hamppu-puuvilla kantoliinan johon kuului vielä saman sävyiset pipo ja tossut mukaan. Kuvittelin jo mielessäni kantavani pientä suloisessa setissään. Kenties tällä kertaa onnistun kehtosidonnassakin. Ukon kanssa yritin sitä jäykällä kudotulla liinalla ja ihmettelin kun kunnon pussia ei vain syntynyt..

Tai sitten asiaa auttoi se, että buukkasin itselleni ja Ukolle syksyn täyteen ohjelmaa. Meillä on luvassa loru-leikki-liikuntakerho, muskari ja temppukerho. Vanha tuttu muskari jo alkoikin ja Ukko nautti olostaan todella paljon. Luulenpa että uudetkin kerhot ovat Ukolle mieleen. Itselleni ja Iksulle pyhitämme puolitoista tuntia kahdestaan kerran viikossa raskausjoogassa.

Mutta mistä tämä maha on jo tullut? Vietimme Ukon ja anopin kanssa muutaman päivän viime viikolla Tallinnassa. Käydessäni kasvohoidossa, kuulin kasvohoitajan kysyvän minulta josko minulle on tulossa vauva? Ja olin sillä hetkellä 8+0 viikolla raskaana. Ja maha on todellakin iso varsinkin jos on juuri syönyt tukevasti. Että peittele nyt tätä sitten siihen asti kun 12 viikkoa on täynnä..