Testipäivän iltana poksautimme shampanjapullon auki. Hiprakoiduin ja fiilistelin. Tässä sitä ollaan, uudemman kerran.

Mutta olivatko tissit viimeksikin näin pirskatin kipeät? Pahinta on illalla, kun vapautan lotjakkeet vinsseistään laiduntamaan vapaasti. Rintsikoiden irtiottoa seuraa suoranainen tissisärky.

Ja miksi paino nousee heti tikkupissan jälkeen kaksi-kolme kiloa?

Alavatsassa tuntuu pientä painetta, yskiminen tai aivastus tekee kipeää. Mielialan vaihtelut..hmm..ei hirveästi vaihtele, olen pinna kireällä koko ajan. En saa onneksi suoranaisia raivareita mutta herne menee nokkaan hyvin pienistä vastoinkäymisistä. Ukon venkoilu auton turvaistuimeen kiinnittäessä on takuuvarma verenpaineen nostattaja.

Olen aamuisin pirteämpi kuin koskaan. Toki väsyttää nousta kuuden-seitsemän välissä Ukon kanssa mutta normaalin aamukooman sijaan virkistyn tosi nopeasti.

Pelottaako keskenmeno tai että joku on pielessä? Ikätovereillani keskenmenoja on sattunut useammallekin lähiaikoina. Yksi parhaimmista kavereistani koki muutama kuukausi sitten monen vuoden toivomisen jälkeen raskauden, 12 viikon ultran ja veriseulan. Ultrassa kaikki oli hyvin mutta verikokeessa joku oli pielessä. Sikiöllä todettiin downin syndrooma ja paha sydänvika. Raskaus keskeytettiin.

Silti minua ei pelota. En anna pelolle ajatuksiani sillä noille asioille ei kukaan voi kuitenkaan mitään. Voin vain toivoa kaiken menevän hyvin ja tehdä parhaani omalta osaltani. Olemme jo kailottaneet uutista isovanhemmille ja pari ystäväänikin asiasta jo tietää.

Alkion sydän alkaa kuulemma sykkiä 25 päivää hedelmöityksestä. Mun tapauksessa sen pitäisi olla jo tänään. Ensi viikolla, kun olemme taas ihmisten ilmoilla, seuraa siis varhaisultra.

Jäämme nauttimaan viileästä järvivedestä ja odottelemaan pahoinvointia.