..että voi huolettaa. Ukko on kipeä. Kipeämmän oloinen kuin koskaan ennen ja sillä on sentään jonkin verran kokemusta sairastelusta.
Torstai-iltana Ukko oli hieman itkuisen oloinen, yskäisi muutaman kerran niin että ajattelin flunssan olevan iskemäisillään. Annoin panadolia huonoon oloon vaikkei kuumetta ollutkaan ja Ukko meni yöunille. Parin tunnin päästä kuulen outoa haukkomista. Menen nostamaan syliini kakovan pojan, joka ei saa henkeä ollenkaan. Ukko oksentaa limaa selkääni ja tärisee holtittomasti. Kohtaus menee ohi ja aavistelen tämän olevan kurkunpääntulehdus, yskiminen kuulostaa hyljemäiseltä. Nostamme sängynpäätyä ylemmäs mutta loppuyö menee silti kakomiskohtauksia rauhoitellessa.
Seuraavana päivänä vien Ukon lääkäriin hengitysvaikeuksien ja huonon yleiskunnon takia. Saamme varmistavan diagnoosin ja hengitysteitä avaavaa lääkettä. Ei kuumetta, haukkuva yskä on jo rauhoittunut limaiseksi normiyskäksi. Illalla Ukko alkaa makoilemaan sylissä. Kuumeen arvaa käytöksestä jo ilman mittaustakin; 38,4. Yö menee itkeskelevää ja huonovointista lasta rauhoitellessa.
Lauantaina Ukon päiväunien jälkeen tämän vointi kääntyy sen verran huolestuttavaksi että lähdemme saman tien lääkäriin. Ukko vaan makaa sohvalla eikä juuri reagoi mihinkään. Kannamme olkapäällä retkottavan pojan tutkimushuoneeseen ja jollain piilevällä varavihalla tuo tappelee korvien katsomista vastaan kuin satimessa oleva villieläin. Puree poikki puisen lastan jolla kieltä painetaan alas. Tulehdusarvot eivät ole koholla mutta toinen tärykalvo hieman punoittaa. Saamme kuumelääkitystä lääkärissä ja vointia seurataan siellä hetken aikaa jotta voidaan todeta yleistilan kohenemista ilman sairaalakeikkaa. Saamme myös antibioottikuurin korvatulehdukseen. Ukko piristyy hieman ja pääsemme kotiin.
Sunnuntai menee kuumeillessa. Ukko jaksaa leikkiä pienen hetken mutta pääasiassa haluaa olla sylissä. Nukkuu paljon. Hän on syönyt viimeksi perjantaina puolikkaan juustohampurilaisen, ainoa ruoka mikä meni alas. Nesteitä on mennyt la 6-7 dl, sunnuntaina ehkä 8 dl. Reippaasti alakanttiin 11 kiloisen nesteentarpeesta jo ilman kuumeen tuomaa lisätarvettakin.
Ja nyt ollaan maanantaissa ja kuume edelleen heti herättyä 38. Vointi huono. Jaksoi sentään puraista yhden palan banaanista ja yhden puraisun leivästä. Halusi olla sylissä muutaman tunnin ja sitten taas nukkumaan.
Eikö antibiootin pitäisi jo jeesata mikäli korvatulehdus näin huonon voinnin aiheuttaa? Kuumetta ei sitä paitsi ole aiemmin korvatulehdusten aikana juuri ollut, ihan lievää sellaista. Uhkailu tippaan joutumisesta ei Ukon juomisintoon juuri vaikuta. Kurkunpääntulehdus pitäisi olla aika nopeasti ohimenevä tauti ja jälkijunassa alkanut kuume on kuitenkin suhteellisen lievää. Tuo huono yleisvointi on nyt vaan se huolen aihe. Mukavahan tuota on sylissäkin pidellä mutta se on vaan niin tavattoman epänormaalia pojalle, joka normaalisti juoksee työkseen. Kauanko tätä uskaltaa seurata sivusta, entä jos tuolla onkin joku muu hätänä?
