Meillä ovat yöt olleet taas suoraan eläintarhasta. Villiä meininkiä. Ne muutamat hyvät yöt ennen kahden ekan hampaan tuloa ja niiden jälkeen olivat ja menivät siuh kateisiin johonkin kahdeksan kuukauden minäkuvakehityksen taakse. Kai. Ainakin joku vaihe on taas menossa. Välillä heräillään painajaisiin ja aletaan räpiköidä äidin luo paniikissa. Välillä ihan vaan herätään reteästi komentamaan tissi suuhun. Noin puolentoista tunnin välein. Lisäksi menin torvena nostamaan Ukkoa matkakärryissään muutaman rappusen verran niin, että satutin siinä selkäni. Se oli tuossa muutaman päivän niin kipeä etten pystynyt kunnolla kävelemään. Väsyneenä ja täysin rampana ei paljon naurattanut. Itse asiassa itketti. Alkoi tulla seinä vastaan.

Eilen illalla suunnittelin että menisin samaan aikaan Ukon kanssa pötköttämään. Jos uni ei tulisi, lepäilisin ainakin kirjan kanssa. Mies suostutteli sen sijaan ottamaan alkuillasta pikku päikkärit. Halusi kuulemma musta seuraa illalla. Kiltti vaimo meni ja latasi akkujaan puolisen tuntia.

Herättyäni ovi käy yhtäkkiä ja anoppi pukkaa sisään. Ihmettelen ajankohtaa mutten rääkäise mitään omituista suustani. Sitten tajuan. Ollaan menossa johonkin ja anoppi tulee lapsenvahdiksi.

Mun käsketään laittautua, lähtö on kasilta kun Ukko on saatu petiin. Arvuuttelen leffaa flamingossa tai tennispalatsissa mutta ei, auto ajaa ihan helsingin keskustaan. Meillä on pöytävaraus Lasipalatsin ravintolaan. Kahdestaan. Ensimmäisen kerran sitten Ukon syntymän käymme jossain ihan vaan kahdestaan. Syömme pitkän kaavan mukaan kiireettömästi rupatellen. Maistelen omituisuuksia, sellaisia, joita ei mikroruokamaailma tunne. Tilaamme lasilliset viiniä mutta emme muista sanoa lasillisia ääneen ja tarjoilija kantaa pöytään koko pullon. Mama joutuu imemään melkein koko lekan koska mies ajaa autolla. Teemme ihan järjettömän kahden hengen laskun. Lähtiessämme tuntuu että vyöryn portaat alas. En muista, koska olisin syönyt noin paljon. Askel kuitenkin sujuu vaikka viini tuntuukin. Jalat jaksavat kantaa tynnyrin, joka niiden päässä huojuu puuskuttaen täyttä vatsaansa.

Täysi yllätys, treffeistä seurannut henkinen piristyminen ja mieltä nostava hiprakka.

Taas sitä jaksaa