Ukolle tuli omalla nimellä Hippo-lehti. Mies selasi sitä tässä eräänä iltana ja huomasi, että takakansi oli täynnä kirjeenvaihtoilmoituksia. Kouluikäiset etsivät ihka aitoja kirjeenvaihtotovereita. Maailma ei olekaan pelkästään sähköistä! Mies alkoi lukemaan ilmoituksia ääneen ja hihittelimme niille yhdessä, kun niissä luvattiin esimerkiksi vastaus ensimmäiselle viidelle kirjoittajalle tai ilmoitettiin että ‘kuva olis kiva’. Musiikkimaku ja harrastukset myös tuntuivat olevan tärkeitä ilmoittaa. Luettuaan ilmoitukset mies heitti vitsinä, että pitäiskö meidän alkaa kirjeenvaihtoon? Hirnahtelimme hassulle ajatukselle.
Mutta tarkemmin ajateltuna, miksipä ei mamalla voisi olla kirjeeenvaihtoystävää? Mikäs sen mukavampaa kuin saada wanhan ajan kirje päivää piristämään?
Tuumasta toimeen ja kirjettä kirjoittamaan. Siihen raapustin seuraavaa:
Moi!
Sulla oli kirjeenvaihtoilmoitus Hippo-lehdessä. Olinx mä viiden ekan joukossa?
Oon 32-vuotias kimma.
Mulla ei oo rillejä, mut käytän piilolaseja. Onx se ok? Eihän sullakaan oo rillejä? Harrastan liikuntaa, pääasiassa ulkoilua tällä hetkellä.
Tykkään Nightwishistä ja J.Karjalaisesta.
Terveisin mama
P.S. Ethän oo läski?
P.P.S. Kuva kuvasta
P.P.P.S Mulla on kax kissaa
Kirjeen pakkasin tähän säpäkän pinkkiin kirjekuoreen ja kirjepaperikin oli tyttömäisen vaaleanpunainen. Mut onkohan noi ‘heart to heart’ ja ‘you're sweet!’ –tarrat vähän liikaa?
Mä nimittäin lähetin sen miehen työpaikalle.
Nyt odotan jännittyneenä vastausta.
Jos vaikka olin niiden viiden ekan joukossa.
