Meillä on ollut kolmisen viikkoa öisin ihan käsittämätöntä häsläystä. Öisin heräillään vähän väliä pienten poikittain olevian koipien sutkutukseen, mininyrkkien moukutukseen tai mr. mittarimadon äkinään kun pää on päässyt maaliinsa sängyn päätyyn ja matka katkeaa siihen. Peli on vihelletty poikki tissillä, joka imaistaan suuhun suht laimealla kiinnostuksella. Ei puhettakaan mistään nälkäisestä hyökkäyksestä. Siitä syödään hetkinen ja sitten irtaudutaan jatkamaan unia -hetken. Meillä on koetettu makuupussissa nukuttamista, ettei pikku häsläri niin mahdu tempomaan. No mahtuuhan se. Ei ole temppu eikä mikään ampaista sängyn toiselta laidalta maman selkään kiinni simputtamaan niin että makuupussi on vain kiertynyt muutaman kierroksen mukana. Barrikadeja ollaan viritelty niin ettei tilaa liikuskella niin olisi. Se auttoikin vähäksi aikaa. Uni rauhoittui takaisin kolmen tunnin syöttöväleihin. Kunnes alettiin äkistä taas. Siirryttiin kokeilemaan mahallaan nukuttamista, joista oli apua viiden viikon ikäisestä eteenpäin, kun edellinen häsläyskausi oli päällä. No tämäkin tepsi hetkisen, kunnes Ukko keksi tuon mittarimatoilun. Sitä suoritetaankin sitten äänitehosteet päällä. Alkuyön kolme ekaa tuntia nukutaan tosi rauhallisesti, kun mä en ole vielä vieressä. Sitten alkaa levottomampi uni. Sitäkin on testattu, että onko vika mun läheisyydessä. Ei ollut.

Täällä on opittu viime aikoina suhistelemaan nokalla, päristelemään huulilla ja tarttumaan ohikulkevaan kissaan. Ovatko nämä niin jänniä juttuja, että niitä pitää koheltaa unissaan vai mikä ihme tuota pientä miestä nyt yöllä niin riipoo? Mielessä on käynyt myös, että tartteeko tuo jo jotain tiukempaa pöperöä. Neuvolan mukaan poika kasvaa hyvin eikä mun ongelmankuvailusta osattu sanoa, onko kyse nälästä vai jostain ihan muusta. Illalla ei sen kummemmin tankata yötä varten ja maitoa mulla mielestäni tulee ihan riittämiin.

Itse en tahtoisi vielä antaa soseita. Mulla on niiden aloittamiseen joku ihme kynnys, jota en ole vielä valmis ylittämään. Varmaankin se liittyy siihen puolen vuoden täysimetyssuositukseen jota haluaisin yrittää. Varsinkin, kun sekä kasvu, että maidontulo antavat siihen puitteet. Ainakin tässä vaiheessa. Mutta poikaa en ole valmis pitämään nälässä.

Mitä tässä kokeilisi?

Mama ja propelipoika 4,5 kk