Kotikaupungissamme on MLL:n avoin päiväkoti. Ihana vanha keltainen puutalo ison puutarhan keskellä ihan keskustan tuntumassa. Olen sitä muutamaan otteeseen kuikuillut ohikulkiessamme ja eilen uskaltauduimme riuhtomaan portin pieltä sisäänastumismielessä. Tutustuimme Ukon kanssa ilmapiiriin ensin syöttämällä ja syömällä puutarhan penkillä lounasta numero kolme tai jotain sinne päin ja pidimme näkemästämme. Leikkiviä lapsia ja hyväntuulisia äitejä. Ukkokin otti rauhallisesti lupsutellen auringonpaisteessa. Sitten astelimme sisään ja ilmoitimme reippaasti olevamme ekaa kertaa asialla. Tähän saimme lämmintä vastaanottoa ja perusteellista paikan tavoista kertomista vaikka sulkemisaika oli ihan vartin päästä käsillä. Opastetun kierroksenkin saimme talon yläkertaan ja koko talo vaikutti hyvin kodikkaalta joka huonetta myöten. Saimme kuulla myös että päiväkoti kuuluu EU-tuen piiriin ja että sieltä tulee avustuksena ruokatarvikkeita kuten näkkäriä, maitojauhetta yms. Tätä seurasi kysymys että haluaisinko minäkin sellaisen pakkauksen. Tämä mama oli jotenkin niin pihalla (taas) odottamattomasta kysymyksestä että vastasin heti että 'joo kiitos'. Se tuli vaan jostain apteekin hyllyltä, ihan kuin joku kysyisi sulta että otatko kahvia ja vastaat että kiitos kyllä ennen kuin ehdit ajattelemaan koko asiaa. Ja sitten kun olin sen jo sanonut niin en enää kehdannut sanoa että 'eiku ei kiitos'. Sillä meidän perhe ei olisi pakkausta tarvinnut. Sen olisi varmasti tarvinnut joku toinen.

Ja hävetti. Ei siinä, että pakkauksen ottaa vastaan, ole mitään hävettävää. Mutta siinä on, että vien ruuat jonkun tarvitsevamman suusta. Mielikuva minusta kähveltämästä leipä jonkun kädestä juuri kun tämä on siitä haukkaamassa korvensi naamaani. Korvat punaisena pakkasin tavarat uudenkarheiden kärryjemme alakoriin ja luimistelimme matkoihimme. Kauhea tarve tunnustaa heti jollekin. Soitin miehelle enkä saanut sympatiaa. Piiskaa ennemminkin lankoja pitkin. 'Ehkä osaat sitten ensi kerralla sanoa kiitos ei'.

Kyllä mä varmasti osaan. Mutta tahdon myös ilmoittaa, että annoin pakkauksen tänään henkilölle, joka elää sairauspäivärahan turvin.