Kun olen nyttemmin päässyt eroon raskausaikana annetuista hyvää tarkoittavista neuvoista, jatkuu sama nyt sujuvasti lapsen hoidon puolella. Ja siitä muuten tuntuu olevan vielä enemmän sanottavaa, ainakin miehen tädillä. Täti päätti nimittäin jakaa lapsenkasvatustietoaan tässä taannoin ennen ensimmäistä äitienpäivääni. Tuo kultaakin kalliimpi neuvo kuului että lapsen ei saa antaa huutaa yli viittätoista sekuntia koska muuten lapsi traumatisoituu. Tarina ei kerro miten. Eikä tarina kerro sitäkään paljonko yli tuon aikarajan täti itse on joutunut huutamaan.

Mitäköhän täti siihen sanoisi, jos tietäisi, että joskus Veetus vaan jaksaa huutaa vaikka mitä tekisi. Silloin saattaa vajavaisen sietokyvyn omaava isivanhempi sanoa vaikka että ole nyt v***u jo hiljaa. Tai kun äiti-ihminen ei koko päivänä ole voinut käydä vessassa ilman senkin ajan kaikuvaa, omaatuntoa soimaavaa huutoa sohvalta, saattaa huulilta päästä vaikkapa että haista nyt jo v***u.

Siinä menisi varmaankin tädiltä kevyttuote hyvin nopsasti väärään kurkkuun. Toisaalta, ehkäpä täti itsekin on joskus yön pimeinä tunteina hiljaa kuuta tuijottaen kuiskannut jotakin samankaltaista. Mutta siitähän himmenisi sädekehä, jos sen paljastaisi.

Mama jaVeetus 5+ viikkoa