Pikku Veetus kokonaismitaltaan 9 cm, pää-perämitta 7 cm.
Ihan uskomatonta että musta tulee huomenna äiti ja meistä vanhemmat. Tähän asti tämä raskaustouhu on ollut kuin suloista jännää leikkiä kaikkine suunnitelmineen, unelmineen ja valmisteluineen mutta nyt ollaan vihdoin sen tilanteen edessä että aamulla tuolta nahan alta on tulossa esiin ihan oikea pieni ihminen.
Aargh miten jännää!!
Tässä illalla ei ole sen kummempia valmisteluita; syödä saan puolille öin saakka ja juoda vettä klo 4 saakka. Peräruiskeen saa jos siltä tuntuu ja ajattelin käyttää sen mahiksen hyväkseni sillä etukäteen jo pelottaa ajatus että haava kipeänä pitäisi yrittää könytä kakkoselle, no way.
Aamulla edessä on verinäyte, suihku, karvojen trimmausta, (hitsi olis hauska nähdä kätilön ilme kun NYT olis se turaikko vastassa. Joutuis varmaan soittamaan suoraan leikkaussaliin ja siirtämään mun leikkausaikaa myöhemmäksi force majeuren takia..) mulle puetaan tukisukat (auttavat kuulemma veritulppien ehkäisyssä) ja avoselkäinen leikkauspaita. Mies tulee paikalle seitsemäksi ja siitä sitten puol kasin maissa aletaan pikku hiljaa siirtymään leikkaussaliin.
Mä hyvin tiedostan että huomisesta tulee meidän elämän mullistavin päivä. Miten sitä pystyy nukkumaan tai saatika sitten aamulla käyttäytymään mitenkään järkevästi? Entäs jos ne sekoittaa mun jännitystärinän johonkin kuumeeseen? Tai että tulee jotakin muuta mikä vielä sekoittais systeemit, ei saa tulla!
Tarttee mennä varmaan iskemään se peräruiske tonne hanuriin että tulee jotain realismia tähän touhuun.
Kiitos kaikille tsemppaajille, kannustavat viestit ovat todella lämmittäneet sielua varsinkin täällä sairaalassoloaikana.
Pysykäähän linjoilla, seuraavaksi saattaa olla mielenkiintoista kerrottavaa..!
