Eilisen illan ja yön aikana tuli nukuttua vähän vähemmän kun kaikki käsillä olevat asiat pyörivät mielessä. Prosessointi kannatti, sillä tänään olen ollut nopeamman synnytyksen kanssa jo ihan sinut ja tuleva jännittää enää positiivisella tavalla. Luulen että pahiman itkupaniikin aiheutti asioiden yllättävä käänne; en ollut saanut mitään etukäteisvalmisteluja siihen että mikäli sappihappoarvo on yli tämän arvon, synnytystä nopeutetaan. Sain kuitenkin lohtua ja tukea myös tärkeimmiltä ihmisiltäni, silläkin oli suuuri merkitys.

Aamulla otettiin lapsivesipunktio, ihan Veetus-paran pippelin vierestä. Komensin lääkäriä olemaan varovainen ja vahdin kuin haukka ettei neula vaan raapaise äidin pientä käärylettä. Onneksi hän oli juuri sillä hetkellä epätavallisen rauhallinen ja riehunta alkoi vasta punktiota seuraavan sydänäänikäyrän aikana. Tuloksia odotellaan edelleen.

Tämän päivän sappihapot yllättivät taas, nyt lukema on 43. Täysin epäloogiset ja isot heittelyt tekevät asioiden ennustamisen itselleni ihan mahdottomaksi. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tulee. Olenkin nyt yrittänyt asennoitua siihen että sektio tulee huomenna ta vaihtoehtoisesti joku toinen päivä.

Tänään päätös kuitenkin tulee. Saattaa olla viimeinen päivä että mulla on tämä maha. Sen kunniaksi olenkin käyttänyt omia vaatteitani, farkkuja ja tiukkaa trikoopaitaa. Juhlin mahan olemassaoloa niin kauan kuin se tuossa vielä pönöttää.