No täällä sairaalassa on aikaa. Aikaa mietiskellä kaikenlaista järkevää ja vähemmän järkevää. Täälläkin on yksi epäkohta jota mietin viime yönä ennen nukahtamista.
Jatkuva makoilu sängyssä ja erilainen ruokavalio aiheuttavat ainakin mulle hienoista kaasuongelmaa. Mutta mitenkäs kehtaat prootata täällä verhojen sisällä kun huoneessa on muitakin eikä köhiminen oikeasti peitä yhtään mitään. Vaikka kotona päästelisit aina pelkästään salaisia agentteja, tulevat ne taatusti täällä ihan viimeisen päälle kuivakan äänen kanssa. Lisäksi murphyn laki sanoo että kun päästät pikku hiihtäjän, on minuutin sisällä kätilöllä jotakin asiaa niin että hän tulee raottamaan oman pikku kaasukammiosi luukkua kriittisellä hetkellä. Sitten sinut jo tunnetaankin kansliassa kaasuttaja-aadolfina tai sariini-sirkkana.
Tämä asian pelastus olisi pierusieppari. Sellainen auton pestävän ilmanputsarin näköinen ja oloinen pyöreä rasia, aktiivihiilisuodatin.
Matkaversio, jonka voisi ottaa mukaansa paikkoihin joissa tietää tuuliongelman tulevan vastaan. Lieriön toisessa päässä olisi aukko ja toisessa jämerät suodattimet. Sieppari toimisi kuten ghostbustersin vempeleet. Kaasun kiertäessä suolessa exitin lähituntumaan, lieriö asetettaisiin tiiviisti hanukkaa vasten ja päästeltäisiin ihan vapautuneesti. Sieppari nimittäin vaimentaisi myös toimenpiteestä syntyvän äänen. Kevyt puristamalla aikaan saatu alipaine siepparin sisällä takaisi sen että kuuma kaasu ohjautuisi täysin lieriön sisään eikä ohivuotoja tulisi ollenkaan. Sieppari sitten käsittelisi tuotoksesi niin että itse kaasu jäisi siepparin sisälle mutta suodattimet vapauttaisivat puhtaan ilman huokosistaan ulos. Näin siepparin sisälle jäisi vain erittäin tiivistynyt eli konsentroitu lemu.
Sieppareita olisi saatavilla eri luokituksilla. Jämäkkä pro-versio niille joilla on paljon sekä annettavaa että tilanteita (esim. työhön liittyvää illallista tai seminaaria) joissa mahassa kiertävä kaasu vääntää isonkin miehen itkuun. Siepparinhan voi tilanteessa kuin tilanteessa vain nappaista salkusta ja pitkän pöytäliinan alla vaivihkaa livauttaa napin tuntumaan antamaan helpotusta. Proversio kestäisi normaalia suuremman kaasun sieppaamisen ja varastoisi tuolla käytöllä viikon kaasut. Lisäksi saatavilla olisi meedio- ja lightversiot. Naisille todennäköisesti uppoaisi ainoastaan tuo lightversio koska kukapa meistä ottaisi sen riskin että käsväskystä lipsahtaisi proversio näkyville. Toisaalta sillä saisi vamaankin tietynlaista rispektiä. Kuoseja olisi marimekosta höyryäviin pääkalloihin. Mikäs täällä olisi verhon sisällä paukutellessa moisen vempeleen kanssa.
No mutta nyt tarkkaavainen ekolukija saattaa hämmästellä että onko todella niin että proversiokin kestää vain viikon yhtämittaisen kaasutuksen ja on sen jälkeen kaatiskamaa? Kuinka epäekoloogista. Mitenkäs hippiäiset ja kiksiäiset, etkö ajattele ollenkaan niiden lyhentyvää elämänkaarta? Tukehtuvat raukat pitkien kärsiensä kanssa karmean hajuiseen suodatinmateriaaliin siellä kaatiksella tonkiessaan. Ehei, eihän sieppari mikään kertakäyttötuote ole. Kuka nyt nykypäivänä sellaista keksisi. Proversiokin pysyy käyttökuntoisena vuosikausia oikealla huollolla. Suodattimet säännöllisesti pesemällä käyttöikä on tuhansia pieruja. Aina viikon hevijuuser –käytön jälkeen takaosassa oleva kansi avataan ja tiivistynyt kaasu päästetään vapauteen ja siepparin annetaan tuulettua hetkisen ulkoilmassa.
Jenkkimarkkinoita ajatellen takakannessa pitäisi olla ainakin kaksi varoitusta:
Tämä tuote ei sovellu lentämiseen!
Älä avaa vastatuuleen!
