Olen ollut ahkera pyykkäri. Nyt on kaikki Veetuksen vaatteet, petivaatteet, lelut, kantoliina yms. pesua vaille olevat kamppeet pesty ja viimeinen erä narulla ulkona kuivumassa. Mies asensi muutaman seinähyllyn pesukoneen yläpuolelle. Näille saan nostettua pyykkipulverit sun muut tuotteet pois pesukoneen päältä sillä siinä on nyt Veetuksen hoitopöytä alustoineen, vaippoineen ja muine tarvikkeineen.

Tyhjentäessäni iltapäivällä kolmen maissa viimeistä koneellista housuuni lirahti jotain. Nousin ylös kyykkyasennosta lattialta mennäkseni vessaan ja lirahdus tuli uudestaan juuri kun pääsin istumaan pöntön päälle. Pyyhkäisin paperilla ja haistelin aikaansaannostani. Se ei haissut yhtään millekään. En vieläkään tiedä oliko se pissaa vai lapsivettä. En nimittäin kärsi kyllä karkailusta edes aivastuksien tai muun ponnistamisen aikana mutta saattaahan olla että Veetus puski päällänsä juuri makeaan kohtaan sillä hetkellä. Tämä sai miettimään sitäkin, että olen lukenut monien synnytysten käynnistyneen sillä, että vessassa pitää ravata usein. Sillä kakkosella. Tätä olen tosiaan tehnyt sekä viime yönä että tänään päivällä. Toisaalta tuo yökäynti on ollut nyt muutamina viime öinä muodissa joten sekin voi olla ihan vaan jotain ärsyttävää epätasapainoa suolistossa.

Joka tapauksessa nämä saivat mut pakkaamaan sairaalakassin kuntoon ja laittamaan Veetuksenkin kotiintulovaatteet jo kasaan. Onpahan valmiina sitten kun ja jos niitä tarvitaan. Mua ei supista tai mitään sellaista jota pitäisin erilaisena tuntemuksena. Lirahduksia ei ole tullut lisää mutta eipä mulla oikein ole mistä tullakaan; lapsivettä oli mahassa vissiin luokkaa 2 dl.

Luulin että tällaisessa tilanteessa jännittäisi mutta mä olen ihan rauhallinen. Käytiin äsken saunassakin. Miestä taitaa sen sijaan hieman jännittää. On muutaman kerran tökkinyt mua vatsaan ja kiusannut pissahousuksi.

Eiköhän jotakin ala tapahtua jos on tapahtuakseen, odotamme mielenkiinnolla. Veetus liikkuu pötsissä ihan tuttuun malliin eikä mikään juuri nyt viittaa siihen että lähtö olisikin lähempänä. Toisaalta äitini odottaessani minua, kuopusta, ei tuntenut supistuksia ollenkaan vaan odotteli lapsiveden menon jälkeen kotosalla ihan rauhassa niin että sairaalaan päästyään lääkäri oli vihainen koska tulo oli jätetty niin viime tinkaan. Muthan loppujen lopuksi leikattiin ulos koska äitini ei tuntenut supistuksia millään lailla.

Voikohan tämmöiset jutut periytyä?