Kävin keskiviikkona labrassa verikokeessa. Ihan perussettiä, luujuttuni takia. Ennen sovittua kontrollikäyntiä käyn aina labrassa jonka tulosten perusteella sitten katsotaan oman vointini ohessa että missä mennään ja tarviiko lääkityksiin tehdä muutoksia. Nämä kontrollithan ovat olleet koko raskauden ajan myöskin NKL:la vaikka muuten käynkin muualla.
No, heti torstaina sitten puhelin pirahtaa. Kätilö soittaa NKL:ta että maksa-arvot ovat koholla. Heti perjantaina aamulla kasilta tänne uusiin verikokeisiin ja ensimmäisenä arkipäivänä pääsiäisen jälkeen tänne lääkäriin.
Kyllä nyt mamaa vähän sukanpohjasta kutkuttaa että Veetus taitaakin saada vielä nopeamman lähdön bajamajasta ihmisten ilmoille. Nyt on ihan lyhyen ajan sisällä olleet ne virtsatiekivet, liian vähäinen lapsivesi ja uutena viihteenä nuo maksa-arvot. Taitaa kroppa nyt olla venytettynä äärirajoilleen. Hassua sikäli että kuvailisin vointiani edelleen ihan hyväksi. Ei mun ihoakaan ole mainittavasti kutissut, kuten maksa-arvojen kohotessa yleensä näyttäisi olevan. Viime viikonloppuna huomasin ensimmäisen keran jonkinlaista kutinaa mutta sitä ei ollut jalkapohjissa tai kämmenissä eikä se muutenkaan niin pahaa ollut että olisin sen kummemmin siitä huolestunut. Kunhan sen verran raavitutti että tsekkasin raskaushepatoosin netistä ja luettuani että kutina ei yleensä anna edes nukkua, totesin, ettei tämä varmaan sitä ole.
Meneepä tämä nyt jännäksi. Laitanpa siis vielä kuvan tämän hetkisestä mahasta. Eihän sitä tiedä kuinka kauan sitä enää edes on. Rapsutin muuten juuri ennen kuvan ottoa tuosta mahan reunasta, aika komeat jäljet sain näkyviin;)
