Aloha täältä lomalta. Olen siis ihan kotona, pesen pikkuotuksen vaatteita.
Tulin tuossa sektioajatuksissani miettineeksi että meille siihen joutuville ei ole mitään ns. tukilistaa olemassa minkä takia voisimme tuntea iloa siitä että näin tulee käymään. Kuuklailemalla kun tuntuu löytyvän vain sitä listaa miksi alatiesynnytys kannattaa ehdottomasti valita sektion sijaan. No entäs jos ei voi valita? Kuka silloin tukee, paijaa ja antaa siihen listallisen hyviä puolia? No Weetuksen mama näköjään kun kukaan muu ei sitä ole vielä tehnyt. Vaadin täten tunnustusta (ihan kuten uudet valtiotkin kaipaavat) kaikille pakkosektiosiskoilleni ympäri maailman, meillä on oikeutemme!!
Sektio vs. alatiesynnytys
- Vauvan pää on heti kaunis, ei puhettakaan siitä puikkomaisesta coneheadista
- Vauva vetää heti morot ja esittelee komeasti kaikki raajansa levällään tyyliin kato isi mitkä reisilihakset
- Parempi kertarytkäys pirusti kuin aina lirusti, tiedättehän tuon sanonnan?
- Se lirusti jää sitten äidiltäkin pois, virtsankarkailuongelmat eivät meitä koske
- Voi heti istua, kunhan joku vaan nostaa ja asettelee siihen paikalleen tukien kanssa
- Ns. perästä kuuluu on ymmärtääkseni vähäisempi koska avatusta luukusta kaavitaan muutakin roinaa ulos vauvan lisäksi
- Saa kipupumpun ja sen kontrollin. Siihen voi varmaankin lisätä jotain omaa koktailia jonka jälkeen haavan tikkauksia voi ihmetellä ihan uusin silmin
- Mies pääsee heti bondaamaan vauvan kanssa koska äiti jää hetkeksi saliin ruopattavaksi. Isä siinä ehtii kummasti viilettää natiaisen kanssa pesulle ja lukita sen paitansa alle turvaan. Vähän kyllä epäilyttää että mitä juttuja isi ehtii vauvalle "syöttää" sinä aikana
- Kyllä se maito sieltä nousee ihan hyvää malliin jos aloittaa sen kaljan lutkuttamisen jo viikkoakin aiemmin ennen sektioaikaa
- Värkki ei veny; tämä on luultavasti kuitenkin miehen suosikkipointti
- Saa katu-uskottavuutta komean arven kanssa. Lapselle sitä voi ainakin muutaman vuoden esitellä muistona jengivuosilta, jonka syntyperää ei kannata epäillä, koska äiti on kova kimma. Siis tyyliin että Vatos Locos vei tästä äidin sydämen mutta äitipä suuttui ja kävi hakemassa sen takaisin. Syöpä nyt Urpo-Einari puurosi kiltisti loppuun.
Hohoo, mulla on jo kummasti uhmakkaampi mieli tuon listan jälkeen. Ottakaa vaan se kunnon leukku esiin sitä mun leikkausta varten. Desinfioikaa se pirtulla ja puudutukseksi riittäköön kunnon merimieskiroilut alkuun. Kyllä tämä mama kestää!
