Tänään on hieno päivä. Hieno keväinen päivä joka on myös mun elämän ensimmäinen äitiyslomapäivä. En ole koskaan aiemmin ollut tässä tilanteessa ja kuulenkin korvissani siksi jo historian siipien hienoista havinaa.
Vastahan oli syyskesä ja pyörin täällä aamupahoinvoinnin kourissa. Yhtenäkin aamuna, kun oksua ei ollut vielä varsinaisesti tullut, seisoin tuossa keittiössä vesilasi kourassa yrittäen juoda siitä edes vähän kun velloi ja pyöri mahassa aika tehokkaasti. Tuijotin ikkunasta ulos ja yritin keskittyä siihen veteen että se sujahtaisi sinne vatsan puolelle jotta saisin edes jotakin kitusiini ennen töihin menoa. Päälläni oli sellainen löysähihainen neulepaita. Keskityin ja otin muutaman kunnon kulauksen lasista. Vesi tuli vastapallona niin nopeasti takaisin ylös etten ehtinyt mitään muuta kuin yrittää nostaa vapaana olevan käden suun eteen. Sekään ei ollut tarpeeksi nopeata. Ruiskautin puolessa välissä käyneet vedet suoraan neulepaidan hihasta sisään. Nauratti moinen täsmäisku. Lattialle ei mennyt nimittäin yhtään.

Tai sitten ne hetket kun sitä oksua alkoi sitten tulla "ihan kivasti" ja töissä en kuitenkaan halunnut kertoa vielä kenellekään tilastani. Naama vihreänä tiukkaa ravia huussia kohti ja puikko tyynesti pyttyyn. Vähän aikaa puhaltelua ja naaman kuivaamista ja ei kun takaisin omaan työhuoneeseen. Onneksi oli sellainen. Kukaan ei myöhemmin ainakaan tunnustanut kuulleensa niitä mun norjan harjoituksia vaikka yllättäen yksi mies vaihtoi huoneensa sijaintia monen vuoden jälkeen toisaalle juuri syksyllä. Edellinen oli vastapäätä naisten vessaa.

Tänään aloitin päivän juhlallisesti loikomalla Rämpsän kanssa sängyssä pitkään. Seuraavaksi latasin pyykkikoneen. Kaksi kuppia kahvia ruisleipien kanssa ja Pärkin sekoilun seuraamista. Viikonlopuksi täytyy ostaa vauvan vaatteiden pesuun sopivaa pesuainetta koska nyt on vihdoin aika aloittaa sekin touhu. Laittaa Veetuksen pesä valmiiksi. Sitä vartenhan tässä lomaillaan. Valmistaudutaan vauvan kotiintuloon.