Kokemuksia sairaalassaolosta

Moni tätäkin blogia lukeva odottelee varmaankin pääsyä sairaalaan omaa pientä lähimmäistään haikaran kidasta noutamaan. Ajattelin jakaa muutamia tekemiäni huomioita. Jospa niistä olisi hyötyä ja hermoilu jonkun asian osalta olisi tiedon ansiosta vähäisempää.

Kuten tuli huomattua, jos tulee lähdettyä pikaisesti, muista neuvolakortti matkaan. Muuta ei ihan oikeasti tarvitse eikä siitä tarvitse hätäillä. Sain sairaalasta kaiken mitä tuon kolmen päivän aikana kipeimmin tarvitsin (=hoitoa;). No ei, vaan perushygieniatarvikkeet siis löytyivät sieltä kaikki mikäli niitä ei ehtinyt ottaa mukaan. Pesuainetta on suihkussa putelissa,  naamarasvaa, kamman, hammasharjan ja tahnaa sain sieltä. Hätädödönä käytin sairaalan käsidesinfiointinestettä. Sehän tappaa bakteerit ja toimi vessakäyntien ohessa kainaloon laapustettuna ihan hyvin. Ei kukaan ainakaan huonetta vaihtanut.

Omat hammasharja, tahna, hiusharja, hoitoaine, dödö, naamarasva yms. mitä aiot käyttää kannattaa kuitenkin pakata mukaan. Siten niitä kaikkia ei tarvi vinkua kanslian ovensuussa. Älä pakkaa mukaan omaa aamutakkia tai tohveleita. Saat ne sieltä sairaalakuteiden kanssa ja herätät sitä paitsi huimaa kateutta mikäli ne ovat rahtusenkaan tyylikkäämmät kuin sairaalan omat vermeet. Jotka ovat siis ihan älyttömän mukavat ja varsinkin ruskeat pitkät pökät (värejä löytyy kyllä erilaisia, itse miellyin niihin ruskeisiin) olivat niin hemaisevat että allekirjoittaneella kävi jo mielessä niiden kotiin sosialisoiminen. Pyyhe tietenkin myös sieltä. Kännykän laturinkin sain osastolta lainaksi.

Ruokaa oli tarjolla ihan riittävin väliajoin ja se oli ihan syötävää. Jos missaat jonkun ruuan niin osaston keittiöstä saat varmasti jotakin känttyä kurisevaa vatsaasi täyttämään. Lisäksi yhteisessä jääkaapissa on koko ajan tarjolla erilaisia juomia ihan vapaasti otettavaksi. Eli en pakkaisi hurjaa eväskassia. Jotain pientä pähkinäpussia tms. ehkä mikäli tarvitset energiaa eikä ihmisten ilmoilla puhistelu just nappaa.

Ja kotona ihan oikeasti kantsii olla mahdollisimman pitkään. Tää on vaikea juttu, mistäs tiedät milloin kantsii mennä? No et mistään mutta jos joudut osastolle odottelemaan avautumista niin ei siellä ole yhtään omaa privétilaa muuta kuin verhoilla eristetty sänky. Ei siellä kuitenkaan kehtaa karjua esimerkiksi miehelle valittuja sanoja rakkaudesta ja sen hedelmästä.

Lukemista on hyllytolkulla ja luulenpa että supistuksien keskellä sydänantureissa olo on ihan tarpeeksi viihdyttävää. Itse löysin kolmeksi päiväksi luettavaa ihan kevyesti. Lehdet ovat jopa hämmästyttävän tuoreita, ihan tältä vuodelta. Hesarikin tuli.

Nämä ohjeet koskevat siis naistenklinikkaa ja sitä mikäli joudut odottelemaan synnytyssaliin pääsyä osastolla. Luulisin että pätevät kyllä suht hyvin muuallekin. Ei ne vermeet koreammat muuallakaan ole..kai? Pallerolle tietty kaukalo ja monet eri vaatekerrat on suotavia; eihän sitä etukäteen tiedä päivän fiilistä ja trendiä sitten kotiutumispäivänä.

Kaiken kaikkiaan koin että NKL:n henkilökunta oli aivan ihanaa, lämmintä porukkaa hyvällä yhteishengellä. Koen suurta turvallisuudentunnetta mennessäni sinne sitten ihan tosi toimiin.

Ja sitten lopuksi tärkeä tiedotus:

Turaikko on kukistettu. Mies otti eilen illalla ihan sydämenasiakseen selvittää sotkun sieltä. Makaa röhnötin kylpyhuoneen lattialla seljälläni kun mies teki vaaraa uhmaamatta töitä. Pahimmat ajettiin pois tukanleikkuuvärkillä (..kyllä) ja loppu sängistö kukistettiin veetillä. Puolisen tuntia siinä mies puuhasi suojalasien ja hengityssuojaimen kanssa kun emäntä kikatti lattialla kutinasta ja pelosta. Taisi turnauskestävyys olla jossain kohtaa koetuksella sillä mies urahti että

koita nyt olla hytkymättä senkin karvaperse

Nyt on sitten kotipolttoinen posliini. Tää on ihan hyvä. En nimittäin enää haaveile keikasta viroon pusikkoa harventamaan. Enkä uskalla lähteä yhtään pidemmälle kuin roskiskatokseen tms. Sen verran realismia iski tuo viime viikon reissu.

Peeäs. noi suojalasit ja hengityssuojain olivat vitsi;)