Pläjäys alapäästä
Kävin sokerirasituksessa viime perjantaina. Päälläni olivat uudenkarheat mammapöksyt jotka olin ostanut juuri samalla viikolla. Olivat mielestäni tosi makeat, en näyttänyt niissä mielestäni edes kovin paksulta. Koivet jopa jossain määrin hoikilta ja masu sievästi pussissa paketissa. Parhaat mammapökät mitä tähän mennessä olin hankkinut. Olin vinkunut jo etukäteen laverin jossa makoilla parin tunnin odottelut. Vihdoin kyynärvarteni rei'itettiin sen kolmannen kerran ja sain luvan lähteä. Kumarruin laittamaan kenkiä jalkaan.
Krits ja riips!
Pökäni halkesivat kahtia toisen kankun päältä! Näkikö kukaan? Tassu salamannopeasti arvioidun tuhopaikan päälle. Mistä se alkaa ja mihin asti se yltää? Tunnen nahkaa aika laajalta alueelta. Ylhäältä alas, ihan kunnon vekki. Voi talvenvalkoinen hanuri sentään...
No, sinne alas en ole muutenkaan nähnyt enää muutamaan kuukauteen tuon kumpareen takaa. Mielikuva olikin, vaikka sitä sokkona olenkin välillä yrittänyt trimmailla, että tilanne siellä on jossain määrin päässyt varmasti villiintymään. Marssin sitten männä päivänä peilin eteen sen kanssa. Voi pyhä jysäys mikä näky!
Hirvittävä pusikko!
Kauhea karheikko!
Villiintynyt turaikko!
Miss' viikate ja leikkuupuimuri? Kuka vuokraisi ajettavan ruohonleikkuukoneen? Auttaako roundup?
Mies pääsee leikkimään puutarhuria ihan tosissaan. Ihan sama jos vähän tulee viiltoa ja lihanpalat lentelevät. Ei se mulla aina muutenkaan ole ihan just kiitorata viilattuna mutta jotain rajaa sentään. Nytkö se alkaa se olen äiti ja tämä on päätehtäväni -ulkonäöstä viis? Ei, kieltäydyn vielä tässä vaiheessa ja lupaan ajella myös säärikarvani asap.
Mieli tekisi itse asiassa lähteä vaikkapa eteläiseen naapuriimme heti mammaloman alussa tekemään perusteellinen keväthuolto. Riivityttää kaikki karvat navasta alaspäin jollain wax on-wax offilla. Vedellä sellainen pornahtava brasilialainen käsittely sinne. Mutta sopiiko sellainen odottavalle, siunatussa tilassa olevalle pyhälle hedelmällisyyden ruumiillistumalle? Sillä sellainenhan nyt epäilemättä olen mitä mahakkaimmissa määrin. Missä asennossa "se" tehtäisiin? Joutuuko olemaan jalat harotillaan, kontallaan pylly pystyssä tai jotenkin muuten epäilyttävässä asennossa? Kivusta viis, sehän vaan kasvattaa luonnetta, mutta mitäs jos repäisyvaiheessa tulee jännityksestä tai laivan ruuasta johtuva pieru? Venyykö margitin naama vai pitääkö pokka? Eihän siellä vain ole mikään arvid sitä tekemässä? Nou nou, siihen en kyllä lähtisi, en ainakaan jos sillä olisi viikset. Onko värkki arka ja tulessa tuon jälkeen? Epäilemättä ainakin pehmeä. Saako suukapulan samaan rahaan? On niin paljon mietittävää ennen kuin sellaiseen uskaltautuu. Mieli tekisi mutta ruumis jännittää...
P.S. Turaikosta ei kuvaa, sorry, mutta tämä on omaksi parhaaksenne.
