Kävin eilen taas istukkakontrollissa naistenklinikalla. Kortsupäällysteinen kepukka viuhahti ja siirryttiin katselemaan bajamajan kuulumisia. Veetus painaa tällä hetkellä jo 2kg, ei mikään ihan heiveröinen jäpikkä. Painoarviotakin kuoriutumishetkellä;) kysyin ensimmäistä kertaa ja nyt kun vauvaa on jatkuvasti ultralla tiirailtu ja saatu monet tasaiset lukemat käyrille, näyttäisi siltä että ulos tullessaan meidän pikku-ukko painaisi 3700 g. Saa nähdä sitten että pitääkö miten hyvin paikkaansa tuo arvio.

Ja sitten ne parhaimmat uutiset; istukka on ilmeisesti nyt vihdoinkin antamassa periksi ja siirtymässä pois kohdunsuun edestä. Mulla on näköjään sivuleiviskä; istukka kiertää takaseinästä etuseinän puolelle poikittain ja kohdunsuun päälle jäävä osa on siis istukan reuna. Nyt päällekkäisyys on enää muutamia millejä, joten alatiesynnytys näyttää tulevan mahdolliseksi. Tätä katsotaan edelleen vielä kolmen viikon päästä mutta nyt näyttää hyvältä! Tätä mä nimenomaaan toivoinkin, mutta silti mua vähän alkoi hirvittää. Nyt mun täytyy alkaa valmistautua henkisesti siihen että alhaalta tullaan. Tuntuu että alatiesynnyttäjältä vaaditaan itse synnytystapahtumassa paljon enemmän kuin sektiossa. Vaikkakin sitten synnytyksen jälkeen sektiosynnyttäjä joutuu ilmeisesti paljon kovemmalle kuin alatiekollegansa. Samalla kuitenkin olen onnellinen siitä että saan kokea synnytyksen luonnollisen käynnistymisen kaikkine jännityksineen. Mikäs sen hauskempaa kuin roiskauttaa lapsivedet esiin vaikka ruokakaupassa.

Ei vois taas hienommin mennä. Kärryt ja kaukalo tulivat tilauksesta ja ne ovat nyt jo kotona odottelemassa pienen miehen käyttöä. Autokin vei mut kiltisti taskuparkkiin nkl:län luona ja närästys kaikkosi yhtäkkiä jonnekin maata kiertävälle radalle. Mulla on enää 2 viikkoa töitä, jibii, eikä vieläkään mitään saikkuun viittaavaa oiretta! Niin ja taas tuli muuten nkl:llä bongattua julkkis. Se on se mies, joka oli juontajana siinä nimi & nimi experience -keskusteluohjelmassa taannoin. Siitä taitaa tulla isi;)