Tulin tuumineeksi miehelle tuossa viikonloppuna että kyllä tämä raskaus on oikeasti luonnon kannalta tosi hyvin suunniteltu ja mietitty juttu. Veetus kulkee kätevästi matkassa koko kypsymisaikansa ja on turvassa, lämpöisessä sekä taatusti ruokittuna koko ajan. Mies siihen että no mitenkäs muuten asia sitten hoituisi jos ei noin.
No munana, kuten osa eläimistöstämme tuppaa asian hoitamaan. Kehittelimme sitten ajatusta siitä miten homma hoituisi mikäli Veetuksen kehitys hoituisi kalkkikuoren sisällä.
Munaahan pitäisi pitää lämpimänä koko ajan. Tämä tarkoittaisi sitä että munaa pitäisi hautoa. Miehen idea oli että käytäisiin vuoropäivin töissä ja toinen aina hautoisi munaa kotisohvalla. Tämän varmasti kelakin ymmärtäisi. Homma olisi aika sitovaa sillä munaa pitäisi pitää 9 kuukautta kainalossa jatkuvalla syötöllä ettei se vain pääse viilentymään. Pitäsiköhän sille myös laulaa tai jutella? Kyllä varmaankin, sillä täytyyhän lajitoverien ääntelyt oppia tunnistamaan ja vanhempien luo löytää isommastakin joukosta (vrt. pingviinit). Munaa täytyisi varmaan myös pestä aika ajoin. Kuvitelkaa nyt että muna olisi tuon ajan jomman kumman kainalossa koko ajan, kyllä siinä kuoreen tulisi jos jonkinlaista hajua ja ryystettä. Pesun täytyisi tapahtua hyvin nopeasti ja veden lämpötilan täytyisi olla tarkasti vaaditun mukainen. Varmaankin sen 36-37 astetta. Huimaa ajatuskin mitä sitten kävisi jos vesi olisi liian kuumaa. Voi Veetus-kokkeli parkaa.
Munallehan olisi tietysti kaikenlaista aksessoria kuten nytkin. Pienempään puhdistukseen munapyyhkeitä, joilla pintaa pyyhittäisiin hellästi. Munareppu (vrt. rintareppu) jolla mahdollistuisi se, ettei hautomisvuorossa olevan tarvitsisi ihan koko päivää siinä sohvalla makoilla vaan esim. kotityöt hoituisivat munan kulkiessa mukana. Todennäköisesti keksittäisiin myös ns. hautomakone helpottamaan vanhempia tuon hyvinkin sitovan homman hoitamisessa. Tämän käytöstä käytäisiin sitten hyvinkin kiihkeitä keskusteluja tyyliin puolesta-vastaan (vrt.kestovaipat-kertavaipat). Tuon koneen käyttö olisi niin sielutonta ja konemaista että media syytäisi jatkuvia tutkimuksia siitä miten munakoneen kasvatit verrattuna täysin luomuhaudotut pärjäävät erilaisissa elämän haasteissa ja karikoissa.
Kodeissa olisi todennäköisesti pehmeät kokolattiamatot. Riski munan pudottamiseen olisi todella suuri ja voiko suurempaa onnettomuutta kenenkään kohdalle tulla kuin se, että tipauttaisi oman munansa lattialle ja se halkeaisi. Tässä auttaisi tietenkin tuo munareppu. Tätä kauhuskenaariota hautomakoneen valmistajat käyttäisivät parhaana myyntiargumenttinaan; "haluathan munallesi mahdollisimman turvallisen hautomisajan". Luomuintoilijat vastaisivat kiihkolla lanseeraamalla hampun värisen munaliinan josta munaa ei tarvitsisi irroittaa kuin pesun ajaksi. Jos munaa nyt tarvitsisi edes pestä -siinähän ovat vanhempien luonnolliset hajut jotka vauva oppisi tuntemaan kuoren läpi -yh- yhä voimakkaammin kun mennään kuoriutumisaikaa kohti.
Lääkärintarkastuksissa ei olisi puhettakaan mistään ultraäänistä. Vastaanotolla muna nostettaisiin telineeseen kirkkaan valon eteen ja sitä pyöriteltäisiin siinä eri kulmiin niin että saataisiin katsottua kehitysaste ja ehkäpä jopa sukupuolikin, mikäli lääkäri olisi mukava. Odotustilassa tulevien vanhempien olisi helppo vertailla munan kokoa ja muotoa; "juu tämän isäkin kehittyi suipossa munassa, kulkee suvussa tuo muoto". Jos äidillä olisi ollut jokin hivenaineen tai vitamiinin puutos, munan kuori olisi ohut ja herkkä halkeamille ja sitä seurattaisiin sitten erityisen tarkasti äitipolilla. Tähän olisi varmasti jokin riskiä vähentävä keinokin, vaikkapa goretexistä tehty istuva munapussi (vrt.tukivyö) jolla munaa suojattaisiin rikkoutumiselta.
Ja kuvitelkaa sitä hetkeä, kun muna alkaa heilua ja rakoilla kuoriutumisen merkkinä. Kumpikin vanhemmista seuraisi silmät suurina kun tämän ihmeen aika olisi. Äidin ei tarvitsisi kärsiä enää tuskia koska muna pullautettiin ulos jo heti alussa. Isän ei tarvitsisi ottaa vastaan sättimistä siitä mitä tuli tehtyä eikä seurata veristä tapahtumaa naama valkoisena. Olisi mahdollista ottaa mukaan myös isovanhemmat, tulevat kummit yms. seuralaiset. Julkkikset myisivät kuoriutumishetken kalliilla rahalla lehdistölle.
Saataisiin ihania kuvia vauvelista, jolla olisi puoli munankuorta vielä päänsä päällä ja suuret ihmettelevät silmät. Kuoret säilytettäisiin kirjahyllyn päällä niin että sitten kun äidin oma pikku muna olisi aikuistuttuaan hautomassa omaa munaansa, niitä voitaisiin tutkia yhdessä. Tulevat vanhemmat ja isovanhemmat lähentyisivät vertaillessaan munan kuoren väriä ja muotoa uuden sukupolven munaseen, tulevaan perheenjäseneen. Tulevat isovanhemmat saisivat haaveilla tulevasta lapsenlapsestaan ja silitellä munan pintaa. Mutta vain äidin ja isän luvalla:)
