Kyllä voi ihminen olla typerä. Ei sitä pitäisi paksuna ollessaan kiipeillä esimerkiksi pöydällä ripustelemassa lasikaloja Veetuksen iloksi ikkunaan. Sitä voi pöytä keikata ja tiine emäntä rojahtaa seljälleen lattialle niin että tuoli jää vielä matkalla alle tehden selkään komeat verinaarmut.
Mitä tekee Veetus. On hiljaa. Hipihipihiljaa. Ei niin minkäänlaista vastausta vaikka tönin, vellon, tuupin mahaa. Onneksi tuli aikanaan ostettua doppleri. Geeliä nahalle ja kuuntelemaan. Sydän sykkii tasaisesti yhdessä paikassa. Ei herännyt kaveri uniltaan vaikka mamma vähän rymyyttikin.
Mies oli viereisessä huoneessa. Mitäs jos oikeasti tästä lähtien pyytäisi tuollaisiin hommiin apua. Kun sitä saa ihan varmasti. Eikä aiheuttaisi koko perheelle sydänkohtauksia tahi muuta vakavaa vammaa.
lauantai, 26. tammikuu 2008