kuors...snoooorrrrrks....krrrrrh....grrrrh

Meillä kuorsataan. Niin että seinät tärisevät ja kissat kaikkoavat tassut korvilla talon perimmäiseen nurkkaan. Herra Kanikin on jättänyt vakituisen kuoppansa pihamme norjanangervon alla ja siirtynyt ilmeisesti hiljaisemmille porkkanamaille. Vein vielä joulun aikaan joka päivä tuoreen porkkanan Herra Kanille pusikkoon makuukuopan viereen mutta lahjus verrattuna meteliin on ilmeisesti nykyään epäsuhtainen kiittämättömän padan aineksen mielestä. No läski se olikin, varmaan kahdeksankiloinen jötkäle. Tulee se kuitenkin takaisin viimeistään sitten kun mansikat kypsyvät kesällä. Makuupaikka on silloin yllättäen kahden metrin päässä mansikkamaasta.

Näin jossain jonkun mainoksenkin: kuorsaako miehesi?

No ei kuorsaa kun minä kuorsaan. Meidän ovessa pitäisi olla sellainen tehdasalueen varoitusmerkki jossa kehoitetaan käyttämään kuulosuojaimia koska meteli ylittää 85 db. Korvatulpasta on tullut miehen paras ystävä.

Toivon todellakin että tämä on nyt vaan yksi raskausoire, joka kaikkoaa sitten Veetuksen putkahdettua. On nimittäin kurkku vähän kuivakka aina aamuisin. Olenkin miettinyt teorioita mikä tämän mahtaa aiheuttaa:

1. Kasvava maha työntää painoa rintakehän päälle ja kurkku on täynnä suolia tms. tavaraa

2. Raskaus löystyttää sileitä lihassoluja ja kurkun alue on tätä myös. (ns. syväkurkku-seija -efekti näyttää raadollisemman puolensa)

3. Raskaana olevat haluavat enemmän huomiota ja näin sitä saa myös öisin

filosofoi rouva Justeeri