Olen vähän sellainen minä itte -tyyppi. Enkä ihan vähääkään. En osaa kysyä kovinkaan luontevasti neuvoja muilta. Meikäläistä suorastaan ärsyttää jos en itse saisi tahtomiani asioitani selville. Saatika että luottaisin kuulopuheena saamaani informaatioon tarkistamatta sitä jostakin. Eli paree olla neuvomatta mikäli en sitä pyydä. Tarttee olla tietyssä mielentilassa että olen vastaanottavainen neuvoille.

Mies on vähän samanlainen. Hän osaa kuunnella neuvoja kyllä paremmin kuin minä mutta tekemisen tasolla minä itte astuu kuvioihin hyvin voimakkaasti. Kukaan ei pysty tai osaa tehdä useimpia asioita paremmin kuin hän. No tämä pitää kyllä aika järjestäen paikkansa. Hän on nimittäin sekä taitava tekemään, että myös äärimmäisen tehokas, tarkka ja nopea saamaan hyvää jälkeä aikaiseksi.

Toinen neuvoo ja toinen kiristelee hampaitaan. Siitä meillä kolistellaan sarvia jos jostakin. Yllättävän vähän kuitenkin. Ollaan jo 12 vuoden jälkeen opittu jotakin.

Olen tainnut kuitenkin vähän pehmentyä (väliaikaisesti?) tämän mahassani mylläävän otuksen takia. Mua ei nimittäin yhtään ärsytä se, että saan neuvoja vähän väliä, ja kyllä, kysymättä. Siis siitä, miten asiat ovat raskaudessa. Ja yksikössä, raskaudessa, sillä sanojasta ja raskaudesta riippumatta, asioilla tuntuu olevan vain yksi totuus. Neuvon kertojan totuus. Nämä kertojat ovat naisia, jotka ovat itse olleet yhden tai useamman kerran raskaana. Kaikki oireet tai ongelmat ovat juuri sitä mitä ne hänelle ovat olleet. Tai jos niitä ei ole niin ne tulevat kyllä vielä, odotahan vaan. Sillä jos vointi on nyt erinomainen, se ei voi sellaisena jatkua koko aikaa. Sillä kertojalla on lapsen työstäminen ollut yhtä tuskien taivalta. Loppuajan on syytä olla täysin helvetistä jos tähän mennessä on kerran vain hymyilyttänyt. Ja että ensimmäinen raskaus ja et muka huolehdi ja murehdi koko ajan? Älä valehtele, kaikki ensiodottajathan niin tekevät. Toisen kanssa on sitten eri asia, osaa ottaa lunkisti ja nauttia.

Jos töissäni on ollut kiirettä, se ei ole oikeaa kiirettä. Sillä kiire alkaa vasta sitten kun lapsi syntyy. Sitä ennen ei kiireestä voi tietää mitään. Jos vältän tuorejuustopohjaista jälkiruokaa sukujuhlissa, on se turhaa vouhottamista, koska 25 vuotta sitten ei ollut tuon kaltaisia ravintosuosituksia ja tehtiin niitä lapsia silloinkin. Mitä sitten jos Norjassa kaksoset juuri kuolivat kohtuun listerian takia. Se on Norja, ei Suomi.

Ja neuvola ei ole miesten paikka, ei sun sitä miestäs sinne tarvi raahata.

Kysynkin teiltä, arvon leidit; Missä vaiheessa naisesta tulee raskauden ammattilainen?

 

(Vastaavia juttuja saa jakaa sillä mut nuo ammattilaisvinkit saavat nauramaan;)