Keskikäyrän maha. Se mulla on, sillä SF-mitta otettiin eilen ensimmäisen kerran neuvolassa. Ei iso eikä pieni vaan juuri sillä yhtenäisellä keskiviivalla. Mahanahka on alkanut myös tärisemään. Eilen, vihdoinkin, tunsi myös isi potkut päällepäin ja siinä samalla tuli huomattua että kyllä nuo potkut jo tosiaan näkyvät bajamajan ulkopuolellekin. Kun potku kumahtaa niin nahka venähtää ja sitä, jos jotakin, on ollut hauska seurata tässä flunssan kourissa. Kommunikointi on nimittäin ollut vastavuoroista. Veetus ihan selvästi vastaa kun koputan sille mahan tältä puolen. Tätä leikkiä saatamme jatkaa pitkän aikaa kunnes pieni väsähtää. Äitihän tähän leikkiin nimittäin ei väsy. Eri asia sitten vaan on se miten sitä jatkamme töissä. Onneksi joululoma alkaa parin päivän päästä ja seuraavan kerran menen töihin vasta ensi vuonna. Voimme leikkiä puolitoista viikkoa mihin aikaan tahansa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Reissu etelään oli ihan luksusta. Se valon määrä, merivesi ja hiekka varpaissa tuntui ihanalle. Käveltiin rantaa kilometreittäin ees taas ja yritin painaa taas mieleeni miltä meren kohina kuulostaa. Vuokrattin auto ja kierreltiin sillä vuoristossa. Otettiin masukuvia hiekkadyyneillä. Syötiin pihvejä aina kun siltä tuntui. Nukuttiin 11 tunnin yöunia ja syötiin aamuauringossa aamupalaa parvekkeella. Liikuttiin käsi kädessä. Juotiin Cavaa Itsenäisyyspäivänä. Nautittiin.

Ai niin. Veetus, kerro naurattaako suakin isin mun napaan laulama kiiimpalee kuuultaa?