Tulipa pitkä tauko kirjoittelussa. Viime viikolla kirjoitin pitkät tarinat mutta sitten tallennusvaiheessa nämä sivut tökkäsivät ihan kokonaan ja kirjoitus hävisi kuin tuhka tuuleen.

Viime viikon pääkohta oli se, että tasan RV 15 taisin tuntea ensimmäiset liikkeet. Ihan kuin joku olisi kutittanut sormella tuolta alavatsasta oikealta. Sen jälkeen jotain samantapaista on tuntunut muutaman kerran ja luulenpa että kyllä nuo ovat ihan sitä itteänsä; ei mikään makkara suolistossa tuollaista tunnetta saa aikaiseksi. Liikkeet olen eiliseen asti tuntenut vain tuossa samassa kohtaa mutta eilen iltapäivällä vauva yllätti tekemällä pitkän "vetäisyn" vasemmalta keskelle päin alavatsassa. Ihan huimaa kun noita tuntee. Kovasti tässä odotellaan ihan niitä oikeita potkujakin mutta mukavahan tuo on kun noita vetäisyjä ja kutittelujakin jo tuntuu. Vauva on tässä vaiheessa 15 cm pitkä ja ihmettelen kyllä sitä että pääsääntöisesti mulla ei ole mitään hajua että joku tuon kokoinen elävä ötökkä majailee mahassani. Ajattelepa omalle kohdallesi että mahassasi voisi velloa tuon kokoinen "alien" etkä tietäisi siitä mitään

Tietotoimisto on kuuluttanut viime viikkojen aikana ahkerasti ilosanomaa. Tärkeimmät kaverit tuli soitettua tai sähköpostitettua läpi ja kaikki työkaveritkin saivat tiedon. Asiaa on ollut kyllä tosi kiva jakaa. Pomoa lukuunottamatta kaikki ovat suhtautuneet asiaan ihastuksissaan ja iloisesti. Varsinkin kaverien vilpittömän innostuneet kommentit tuntuivat tosi hyviltä. Samoin tietty työkavereidenkin. Nyt maha voi pönöttää kaikessa rauhassa ja omista epäilyksistä huolimatta se on taitanut jo vauvamaisesti niin tehdäkin 2-3 viikkoa sillä pari työkaveria sanoivat asiaa epäilleensä juuri sen verran etukäteen. Itse en ollut varma että onko maha vaan turvoksissa ja paksu vai onko siinä jotain muutakin.

Nyt tuntuu että tässä on aikaa vielä vaikka kuinka paljon mutta kun alkaa katsomaan kalenteria, ei niin olekaan. Nyt mennään jo marraskuuta. Ensi kuussa on Joulu, uudet vuodet ja toivottavasti myös talvilomamatka. Sitten hypätäänkin jo uudelle vuodelle ja töissä olen sitten enää kaksi ja puoli kuukautta. Se, jos joku tuntuu lyhyeltä ajalta.

Viikon päästä neuvola numero 2. Hassua että alussa sinne mennään näin harvoin. Mullahan asia on vähän eri kun olen tuolla lääkärissä rampannut muuten jo vaikka kuinka monta kertaa ja voinut sieltä kysyä asioista mutta on mulla tuonne neuvolaankin kysyttävää esim. noista usein tulevista kovista päänsäryistä. Viikonloppuna päätä särki melkein koko ajan ja kerkesin jo huolestua että mulle alkaa kehittyä raskausmyrkytys mutta asiaa kuukletettuani huomasin että monilla juuri näillä viikoilla on ollut samaa ongelmaa joten kyse taitaa onneksi olla vain niistä kuuluisista hormoneista. Muuten tunnepuoli on ollut hyvinkin seesteistä. Suurimmat hormonimyrskyt aiheuttivat muutaman raivarin ja itkuherkkyyttä väsymyksen lisäksi mutta nyt huomaan 12 viikon jälkeen tapahtuneen ihan selkeän muutoksen. Esim. siitä, että olen raskaana, voin puhua nyt jo purskahtamatta liikutuksesta kyyneliin Asiasta on siis senkin takia mukavampi ja luontevampi kertoa nyt. Katsotaan pysyykö seesteisyys kuvioissa jatkossakin vai muovautuuko musta se kuuluisa hormonihirviö tässä matkan varrella