Tänään on luvassa jännät paikat. Kolmen ja puolen tunnin päästä mennään katselemaan Veetusta valvontakameralla. Esimakua sain jo yllätyksekseni kolme päivää sitten ensimmäisessä neuvolalääkäritapaamisessa. Viikkoja oli tasan 12. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi sitten että katsotaanpa sitä myös ultralla. Siellä pikku sintti sätki minkä kerkesi. Miten voikin viisisenttinen otus melskata niin mahdottomasti ilman että tunnen yhtään mitään? Selälleen maaten vedettiin vatsalihaslinkkareita peräjälkeen ja välillä sudittiin käsillä ja jaloilla vauhtia. Ihan mahtavaa! Katselmus oli ihan nopea mutta kun se tuli niin täysin puun takaa, en kerinnyt sitä yhtään jännittää, ja kaikki näytti olevan päällisin puolin ihan kunnossa. Villi tapaus jolla kaikki osaset liikkuivat. Sydänääniä myös kuunneltiin ja vahva jumputus löytyi heti; 160 lyöntiä minuutissa.

Tänään sitten tarkempi tutkimus jossa niskapoimu mitataan ja veriseulakin luullakseni otetaan. Peukut pystyyn että kaikki on niin hyvin miltä maanantaina näyttikin.

Käden osalta otettiin järeämmät aseet käyttöön. 10 mg kortisonia ei riittänyt rauhoittamaan särkyä joten nyt on toinen aamu menossa hevosannostuksella 40 mg. Siltikin sain yöllä herätä ottamaan särkylääkkeen. Huomenna lasketaan annostus 20 milligrammaan kahdeksi viikoksi ja sitten sen jälkeen takaisin 10 milligrammaan. Tää on taas tätä että "väärä" särkylääke vain ärsyttää tätä kättä entisestään ja tässä menisi kaksi-kolme päivää tilanteen rauhoittumiseen mikäli voisin ottaa sitä normaalia särkylääkettäni. Mutta se on nyt tässä tilassa kiellettyä joten..täytyykin guuglata se lääke ja yrittää esitttää tämä ajatus vaikka sitten puolentoista viikon päästä käsilääkärille jos sen särkylääkkeen syöminen vaikka olisikin mahdollista parin päivän ajan. Ei niitä montaa tarvisi.

No mutta näihin tunnelmiin tällä hetkellä. Valvontakameraa odotellessa.