Pahoinvointi alkaa ilmeisesti helpottaa. Edellisestä kirjoituksesta laskeskelin että varsinainen oksentamisjakso ei sitten kestänyt kuin tasan viikon verran sillä nyt mennään jo torstaissa eikä tällä viikolla tai viime viikonloppuna ole oksettanut enää ollenkaan. Pahoinvointi tuntuisi muutenkin nyt helpottavan tämän viikon alusta laskien (RV 10 menossa). Aamulla heti herätessä tulee sellainen nopea vahva pahoinvoinnin aalto joka häviää ihan minuuttien sisällä ja sen jälkeen on ollut joko ihan todella hyvä olo tai sitten tänään poikkeuksena vähän tuhdimpi vellonta vatsassa. Kaukana kuitenkin oksettavasta olosta. Pientä nipistelyä kohdun paikkeilla ja liittyy kuulemma kohdun kasvamiseen.

Neuvola tuli korkattua tiistaina. Odotus konkretisoitui kertaheitolla; nyt tässä tosiaan odotellaan vauvaa. Sain paljon kirjasia luettavakseni ja miehellekin on oma osionsa kirjassa. Papereita täyteltiin ja sain oman äitiyskortin joka seuraa nyt mukana koko ajan. Neuvolasta saatua DVD:tä katselin samana iltana ja itketti jotenkin kun tajusi niin totaalisesti olevansa raskaana ja tosiaan odottavansa pientä vauvanalkua.

Varailin sitten jo ensimmäistä virallista ultra-aikaa ja se on keskiviikkona 10.10. Tahtoivat siellä odottaa että 12 viikkoa on tullut jo täyteen ennen kuin aika on. Se tulee täyteen saman viikon maanantaina. Juuri sinä päivänä on ensimmäinen neuvolalääkäri joten ehkäpä kuulen sydänäänet jo siellä. Ehkäpä sitten ultran ja seulontaverikokeen tulosten jälkeen kerromme uutista jo vähän laajemmin. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä suu supussa kun mennään tätä riskiaikaa. Ystävällani kävi nimittäin juuri se pahin mahdollinen; keskenmeno viikolla 12. Hän oli hyvin avoimesti kertonut ja iloinnut raskaudestaan ja nyt sitten joutui ilmoittamaan kaikille surulliset uutiset. Itse en jaksaisi tai sietäisi vieraiden ihmisten kyselyitä tuossa yksityisessä ja vaikeassa tilanteessa joten tämä salailu on meille se oikea tie.