Jokohan sitä purkaisi tuntemuksia tästä alkuraskaudesta. Jotenkin vieläkin sisäistämättä tämä asia vaikka se mielessä pyöriikin jatkuvasti. Eikä vähintään sen takia että elettiin viikkoa 5+2 kun ensimmäinen huonon olon aalto ilmaantui. Niitä on nyt sitten tullut päivittäin, enemmän aamupäivisin mutta saattaa niitä tulla pitkin päivääkin, ihan illallakin. Sikäli on ollut kyllä oikeinkin siedettävää koska itse norjaa ei ole tullut vielä kertaakaan vaikka vellonta on välillä kovaakin. Tiedä sitten jos laatoitus helpottaisi oloa kerralla mutta toisaalta en siihen oikein usko koska eihän siellä mahassa mitään pahaa ole mikä pitäisi ulos saada, kuten vatsataudissa.

Viime torstaina kesken palaverin alkoi yhtäkkiä tulla niin käsittämättömän huono olo että olin ihan varma että tämä on rajua flunssan tuloa (kollega pois töistä juuri sen takia). Oksetti ja pyörrytti ihan istuma-asennossakin niin että jouduin pyytämän anteeksi ja lähtemään kotiin kesken kokouksen. Flunssaa ei sitten koskaan tullut joten kai tuokin oli sitten ihan vaan tätä raskausoiretta. Kollega sanoi minun olleen naamastani ihan valkoinen joten pahoinvointi oli kyllä sitten aivan todellista. Välillä olenkin miettinyt että ovatko pahan olon aallot todellisia vai mielikuvituksen tuotetta. Johtunee siitä että edelliset lääkkeeni aiheuttivat pahoinvointia ja kohtaus saattoi tulla aivan yhtäkkiä. Tällöin jouduin aina paniikissa tekemään "pelastussuunnitelman" mikäli oksu alkaisi tulla. Tämä aiheutti jonkinlaisen oksupaniikin jossa jo kaikkialle tullessani aloin jännittää että jos se paha olo tuleekin ja että mihin silloin rynnistän. Jännitys varmasti aiheutti oman lisänsä siihen huonoon oloon ja nyt kun sitä on taas kuvioissa niin henkisesti en näy vielä päässeen tuosta syndroomasta ihan yli. Kun huono olo iskee, jännitän vaistomaisesti ja sehän ei tilannetta yhtään paranna. Plus tietty että tässä tilassa se oksu saattaa myös ihan oikeasti lentää. Toivotaan nyt vaan että pahoinvointi pysyy siedettävänä ja menisi ohi pikaisesti.

Käytiin viikko sitten varhaisultrassa. Siellä oli 4,3 mm kokoinen hötökasa jonka sydän läpätti kiivaasti. Alkiota etsittäessä mies tuijotti ruutua ja hihkaisi innoissaan että siellä se läpättää! kun sydämen syke löytyi. Penseä miesgyne vei osan ilosta olemalla hapan mutta tärkeintä olikin nähdä että siellä ollaan oikealla paikalla ja elossa. Saimme kuvan muistoksi ja se kourassa menimme ensin minun vanhempieni ja sitten miehen äidin luo kertomaan uutiset. Kasvoni ovat kuulemma olleet erinäköiset viime aikoina ja tästä kummatkin "noidat" olivat jotain aavistelleet mutta iso ja iloinen yllätys tämä oli kummallekin isovanhempiosapuolelle. Anoppi oli jopa niin innoissaan että oli löytänyt meille käytetyt lastenvaunut kirppikseltä heti seuraavana päivänä. Epäonnea tässä tapahtumassa oli kuitenkin sen verran että kassalla ollessaan olivat miehen kaksi tätiä paukanneet sisään samalle kirppikselle ja nähneet anopin itse teossa. Eipä siinä anoppi raukka pystynyt paljon muuta tekemään kuin myöntämään asian ja nyt onkin sitten toista tätiä jouduttu kieltämään ihan toden teolla lavertelemasta asiasta.

Mikähän siinä muuten on etteivät ihmiset meinaa malttaa millään pitää suutaan kiinni tästä asiasta. Isovanhemmat ja kummankin veljet saivat asiasta tietää ja vahingossa siis nämä tädit. Sitten ajattelin kertoa vain yhdelle ystävälleni joka on tällä hetkellä itsekin raskaana. Tein mielestäni hyvin selväksi että asia on salaisuus. Kahta päivää myöhemmin saan tekstiviestin eräältä toiselta kaveriltani ja hän sanoo kuulleensa että odotan vauvaa. Hän oli kuullut sen äidiltään tämän työpaikan kahvipöytäkeskustelussa. Näiden kahden äidit kun ovat töissä samassa paikassa. Olin ihan tyrmistynyt. Päätin sitten että ennemmin valehtelen tässä pattitilanteessa kuin otan sen riskin että tieto leviää jo tässä vaiheessa koko kaveripiiriini. Kielsin koko homman ja sanoin että minut on varmaan sekoitettu johonkin toiseen ihmiseen. Tuntien tämän kaverini, olen täysin varma siitä, ettei pyyntö pitää asia sisällään, tuottaisi minkäänlaista tulosta. Niinpä valitsin mielestäni pienemmän pahan tässä vaiheessa ja pahoittelen ehkä sitten myöhemmin huijaustani. Ymmärrän kyllä hyvin tätä raskaana olevaa ystävääni, eihän hän todellakaan mitään pahaa tarkoittanut. Iloisesta asiastahan tässä on kyse. Ei vain osannut aavistaa ettei tuollainen tieto pysy kauaa salassa.

Tosiasia on kuitenkin se, että tämä on meidän kahden välinen täysin uusi ja herkkä tilanne jonka vielä jonkin aikaa haluamme pitää täysin itsellämme ja lähipiirillämme. Tämä on mun masu, ja meidän Weetus ja kerromme sen tilasta itse ja tasan sitten kun itse haluamme.