Pöh ja höh, viimeksi mainitut oireet olivat todellakin vain mielikuvituksen tuottamia. Vielä ei sen suurempaa pettymystä tullut, eka yrityskierto vasta. Mietinkin että oishan se ollut aika huima tuuri jos ois heti ekalla tärpänny. Noh, mitäpä tuosta, nyt ollaan jo niinkin pitkällä seuraavaa kiertoa että viikonloppuna pitäisi selvitä jotain, suuntaan tai toiseen. Ja, kuten arvata saattaa, on oireita pukannut tälläkin kertaa. Oikealla puolella alavatsaa on kummallinen kiristävä kohta. Ihan kuin joku pieni vino alavatsalihas pystysuunnassa (ei sellaista taida kyllä edes siinä olla) kramppaisi hieman. Niin, että kurottaessa tuntuu kiristys ja jopa kävellessä sen huomaa heikkona tuntemuksena. En kyllä tiedä mikä siellä kirraa, musculus pregnantinos imaginos varmaan. Ja tänä aamuna yhtäkkiä hoksasin että nännipihat ovat ihan älyttömän suuret, megaisot suorastaan! Hihkuin siitä heti miehelle joka totesi että ainahan ne on aamulla tollaset. Jaa.. enpä ole itse ennen kiinnittänyt huomiota

Siinäpä tuo oiresalaisuus varmaan piileekin. Sitä kuvittelee kaikenlaista kun oikein kuulostelee. Tästä esimerkkinä muutaman kesän takainen kirppusafari..Jonkun eläimen mukana oli ilmeisestikin tullut meille kirppu, joka yhtenä iltana puri paljasta säärtäni olohuoneessa. Toisen löysin vielä sängystäni myöhemmin. No, vaikkei niitä enää sen jälkeen löytynyt tai puremia nahkaankaan ilmestynyt, kuvittelin viikkokaupalla illalla nukkumaan mennessäni tuntevani kaikenlaisia kävelyitä ja hyppyjä ihollani. Ja aina valo päälle ja armoton syyni että missä kirppu luuraa. Ei missään, enää. Muutaman viikon päästä rauhoituin eikä kukaan enää kiitänyt pitkin ihoani. Kaikkea sitä voi kuvitella, vaikka vakaasti olenkin sitä mieltä että oman kropan kuunteleminen on erittäin tärkeää. Kunhan ei käytä kuulolaitetta kuitenkaan