Kun marraskuussa pääsimme sairaalasta Ahtin kanssa kotiin, alkoi Ukko reagoida. Aamupalan lisäksi hän ei suostunut syömään yhtään mitään, ei edes herkkuja. Yritimme samaan aikaan laajentaa Ahtin ruokavaliota uudella ruoka-aineella kotona ja yöt murenivat siitä johtuen taas pieniksi palasiksi. Odotin lastenklinikan psykiatrin osoittaman tahon puhelua kotiavun saamiseksi. Meni kaksi viikkoa, puhelua ei kuulunut ja Ukko kieltäytyi edelleen syömästä. Olimme poikki, kädettömiä Ukon reagoinnin kanssa ja vihaisia siitä ettei kukaan autakaan. Seuraavalla viikolla Ahtin lastenklinikan poliklinikkakäynnin yhteydessä mainitsin ongelmistamme ja siitä, ettei kukaan ole ottanut yhteyttä millään tavoin. Lääkäri lupasi laittaa lähetettä uudestaan ja kiirehtiä yhteydenottoa avun saamiseksi.

Kolmen viikon kohdalla saimme viimein ongittua Ukolta syyn siihen miksi hän ei syö.

'Jos minäkään en syö, pääsen äidin kanssa sairaalaan.'

Siitä alkoikin pähkiminen kuinka saada Ukko ymmärtämään miksi olin sairaalassa ollut eikä hän ollut päässyt mukaan. Ja ettei sairaala ole paikka jonne pääsyä kannattaa toivoa. Lopulta Ukko alkoi pikku hiljaa syödä ja viimeisen niitin sairaalatoiveihin taisi tuoda Ahtin soijapohjaisen maidon maistaminen. Se oli Ukosta niin pahaa että poika oksensi. Kun kerroimme että sitä sairaalassa joutuisi juomaan, alkoi ruoka Ukolle taas maistua omaan pieniruokaiseen tyyliinsä.

Juuri ennen joulua apujoukot vihdoin yrittivät soittaa. En päässyt vastaamaan ja takaisin soittaessani kukaan ei vastannut, eikä soittanut uudestaan. Sen sijaan kahden päivän päästä postilaatikossa oli kirje. 'Olemme yrittäneet tavoitella teitä puhelimitse siinä kuitenkaan onnistumatta. Tulemme kotikäynnille tammikuussa (päivä ja aika).' Kun meillä ei ollut sosiaalipuolen kanssa aiempaa kokemusta, pisti tämä lause hälytyskellot soimaan. Miten niin yritetty tavoitella? Yksi soitto monen viikon päästä sairaalastapääsystä johon ei enää vastattu kun soitin takaisin? Kotikäynti?? Mehän tässä tarvittiin apua, eikä kotiolojemme tarkastusta? Kirjekin tuli niin näppärästi 23.12 iltapäivällä. Puhelimella sinne ei saisi yhteyttä kuin vasta uuden vuoden jälkeen.

Päätimme joulun pyhien aikana miehen kanssa kieltäytyä käynnistä. Jos akuutti avun tarve on marraskuussa ja valehtelun kautta kotiin ollaan tunkemassa vasta tammikuussa, pitäkööt tunkkinsa. Johan saimme Ukon syömään ja yöt voimme jatkossakin vuorotella tarpeen mukaan. Akuuttia apua emme näköjään saaneet ja luottamus meni kun soittamisesta valehdeltiin. Soitin sosiaalipuljuun ja annoin tulla kiitokset avusta.

Joulu oli silti oikein ihana