Mies on reissussa, Ukko nukkuu, pyykkiä on pesty ja ripustettu niin avaudunpa tässä vähän lisää, tällä kertaa taas aiheesta lastenhoitohuone kauppakeskuksessa.

Joo, viime viikonloppuna taas kerran olimme the kauppakeskuksessa jossa on se yksi vaivainen lastenhoitohuone. Ja joka muuten haisee aina kuselle ja on vielä epäsiistikin. Siitä tulee lähinnä mieleen baarin vessa viikonloppuyön tuoksinassa, mikäli ne nyt vielä sellaisia ovat edelleen sitten toukokuun 2007. Vaipanvaihtopöydällä ryyditettynä. Ystäväni oli kylässä ja kiertelimme hänen kanssaan putiikkeja into tapissa, Ukko kärryissä. Jossain vaiheessa alkoi vaikuttaa siltä, että nyt sinne huoneeseen olisi painavaa syytä mennä. Lämpimät haisukiehkurat kohoilivat herran pakaravälistä.

Suuntasimme tätä kovan onnen luolaa kohden, joka yllätys yllätys, oli varattu. Myöhemmin sieltä astui ulos leidi ilman lasta. Seuraavana jonossa oli toinen leidi, hänkin ilman jälkikasvua. Sitten tulimme me, ja meidän jälkeemme alle minuuttia myöhemmin saapui kaksi erää äitejä pienten vauvojen + hieman isompien lasten kanssa. Leidi edessämme oli liimannut sorkkansa ilmeisen tiukasti jonossa saavuttamaansa paikkaan, sillä en nähnyt elettäkään siirtyä hieman kauempana oleviin naisten vessoihin. Ukolla alkoi savi kalsareissa jo hiertää sillä seurauksella että ilmassa oli kohoavaa kitinää ja epämukavuusaluetta. Mekkalaa kuului myös takanani olevien ryhmittymien toimesta. Tunsin jo etukäteen huonoa omatuntoa siitä, että meidän menomme huoneeseen viivyttäisi näiden takanatulevien parempaa elämää. Se kun on näillä pienillä niin pienistä asioista kiinni.

Mulla alkoi keittää ja kerroin edessäni olevalle emakolle naistenvessojen sijainnin sekä sen, että tämä on kauppakeskuksen ainoa lastenhoitohuone. Rutale vastasi siihen että 'voi voi kun mulla on niin hirveä flunssa etten millään jaksaisi lähteä sinne asti. Jospa mulla ei niin kauaa tässä menisi.' Ja sitten ongelmalle (eli meille) käännettiin selkä. Kohta äänensä puolesta terveen kuuloinen rouvashenkilö pääsikin sisään tuon toisen leidin tullessa vessan yksityisyydestä ulos.

Eukolla kesti ja kesti. Koko lastenhoitohuoneeseen odottanut revohka yritti keksiä vinkuville lapsilleen erinäisiä viihdykkeitä sillä aikaa kun huonetta käytettiin naisten vessana. Mulla alkoi palaa käämi jo tosissaan ja avauduin huoneen käytön ongelmista vieressä sijaitsevalle infotiskille. Hekin kertoivat pienen kävelymatkan päässä olevista naisten vessoista. Tähän painokkaasti ilmoitin, että ongelma tässä on se, etteivät naiset halua mennä sinne vaikka niistä jonossa oleville kertoisi ja vaikka lapsia kuinka itkisi tässä jonossa. Ja että lastenhoitohuoneen ovesta olisi mielestäni poistettava naisten hamekuva kokonaan jotta olisi edes aseita sanoa ettei tämä ole naisten, vaan lapsellisten henkilöiden käytettävissä ainoastaan lastenhoitohuoneena. Sain vastaukseksi jonkinsorttista hymistelyä. Liekö hoilannut jotain meditaatioharjoitusta rentoutuakseen vihaisen maman hyökkäilystä.

Vihdoin kanttura suvaitsee ulkoistua eriöstään. Taisi kuulla oven läpi avautumiseni sillä poistuminen takavasemmalle niin, ettei joudu kulkemaan kenenkään jonossa olevan ohi, on uskomattoman nopeaa ja sujuvaa. Tuolla askelluksella naisten vessat olisivat olleet käytettävissä paljon aiemmin kun mitä jonotusaika jo hänelle oli tähän lasten valtakuntaan. Toivomme hänelle toki pikaista paranemista mielikuvitustaudistaan.

Avaamme oven Ukon kanssa astuaksemme sisään. Mitä helv...sisällä on ihan järkyttävä tortun käry! Keitetty kaali ja kuiva viemäri kalpenisivat tämän tuulahduksen rinnalla! Silmiä kirvelee ja samein öögain kanssa haparoimme sisään. Kuolemansairas emäntämme kävi sitten murjomassa torttua itkevien ipanoiden kustannuksella.

Shame on you, kuka olitkin. Mieli tekisi lisätä, että tiedän missä asut, mutten voi, kun en tiedä.

Nyt, kun nätisti sanominen ei tuntunut tuottavan tulosta, katson, että mulla on seuraavan kerran vaihtoehtoina seuraavat:

1) Kiskon seuraavan epäonnisen kantturan nutturasta lepikkoon jos tämä ei anna paikkaansa hyvällä.

2) Vaihdan sen savivaipan siinä infotiskillä. Jospa siitä tulisi puhtia ongelman ratkaisuun.

3) Kirjoitan kirjallisen reklamaation asiasta kauppakeskuksen johdolle ja vaadin myös vastausta kirjallisena siitä millä keinoin he aikovat asiaa parantaa. Tämähän se olisi se sivistynyt vaihtoehto.

Mutta ehkä mussa asuukin leijonaemo, joka kokee puolustavansa poikasensa perustarpeita eläimellisen intuition varassa. Kuka tietää.