Viime yönä kirjoitettiin historiaa. Kuusi kuukautta, kolme viikkoa ja yhtämittaista unta klo 23-03:45. Melkein viisi tuntia. Tätä ei ole tapahtunut vielä ikinä Ukon historiassa. Ja kahtena edellisenä yönä yhdet noin neljän tunnin pätkät kumpaisenakin.

Mama alkaa taas uskoa muuhunkin kuin puoliksi kiinni oleviin silmiin. Jurnuttavaan jumiolemukseen. Mustiin silmäalusiin ja toljottavaan pöllökatseeseen.

Kyllä tätä kaivattiinkin. Alkoi olemaan jo sitä, etten saanut unta edes silloin kun Ukko nukkui. Ei päivällä, ei illalla, ei yöllä.

Mistä sitä varaenergiaa aina repiikin. Sillä päivät ovat silti olleet mieluisia Ukon kanssa tohottaessa. Ukko on yhtä hymyä ja iloista puuhailua. Nukahtaa päiväunille tosi nätisti, oli kyseessä sitten koti tai kärryt. Samoin iltaunille. Nyt on jo muutama viikko pidetty pinnasänkyä meidän sängyn vieressä ja siinä nukutaan ihan nätisti ekat kaksi unipätkää.

Taitaa poika miehistyä pikku hiljaa.