Vauvathan itkevät milloin mistäkin syystä. Olemme tässä pohdiskelleet että mitä jos aikuiset käyttäytyisivät samalla tavalla. Esimerkiksi iltasella, kun alkaa väsyttää ja iltavilli puskee huutona päälle. Mitäs jos me vanhemmatkin itkeä päräyttäisimme oikein kunnolla kun väsy iskee. Istuisimme olohuoneen sohvalla katsomassa telkkaa ja yhtäkkiä toinen alkaisi karjumaan ihan täysiä. Ihan vaan väsymyksestä. Toinen pian yhtyisi huutoon. Naapurista kantautuisi Pertin ja Tuulan huuto lähes samanaikaisesti. Toisen naapurin, Peran, huuto kuuluisi ihan omituisiin aikoihin sillä hän tekee kolmivuorotyötä.
Hotelleissa huutoa kantautuisi monessa kerroksessa iltakymmenestä aamuneljään kun alakerran pubi antaa silloin pilkun. Osa ehtisi ulvoa siellä pubin pöydässä pari aariaa ennen pään kopsahtamista pöytään. Armeijassa koko tuvallinen huutaisi yhtä soittoa sillä siellä mennään tahdissa muutenkin. Aamusella saattaisi olla hankala pistellä puuroa kuuden aikaan poskeen kun huudattaisi niin mahdottomasti ja syödä kuitenkin pitäisi, aikaa kolme minuuttia.

Eipä väsymys ole ollenkaan ainoa huudon lähde. On myös tylsyys -huuto. Työpaikan palavereissa kahvin ja viinerin jälkeen alkaisi yksi jakkupuku kerrallaan kitistä ja pian ihan huutaa. Joku yrittäisi juoda viisi kahvikupillista, ettei olisi aina se, joka ensimmäisenä alkaa itkemään. Auta armias niitä kuukausittaisia myyntipalavereita. Huudattaa jo ihan pelkkä ajatuskin. Porukka parkuisi jo matkalla kokoushuoneeseen. Mitä enemmän käyriä ilmestyy poverpointtiin niin sitä kovemmaksi huuto yltyisi. Kokoushuoneen seinät täytyisi äänieristää ihan eri tavalla.
Kukaan ei selviäisi puheenpidosta enää niin helpolla, että kaikki taputtaisivat, oli puhe sitten vaikka kuinka tylsä. Surkea puheenpitäjä saisi kuulla kritiikin ihan toisella tapaa kun salillinen ihmisiä huutaisi pää punaisena viisi minuuttia aloituksen jälkeen. Suurena lahjakkuutena voitaisiin pitää ihmistä, jonka puheen aikana kukaan ei itkisi.
Ooppera kokisi katsojakadon kun sinne ei yksinkertaisesti voisi viedä yhtään sellaista ihmistä jonka suuri intohimo ei ole ooppera. Eihän siellä kukaan kehtaisi pilata koko esitystä alkamalla karjumaan heti alussa. Saisi kaikkien vihat päälleen kun piiloutuakaan ei voisi. Nyyhkytys paljastaisi heti häpeilevän kyyristelijän penkin alta.

Nälkä, tuo elämän perushuudattaja. Ruokakaupat olisivat varsin meluisia paikkoja kun sinne yleensä vastoin ohjeita mennään nälkäisenä. Porukalla kyyneleet valuisivat pitkin kasvoja ja samalla kerättäisiin kärryihin säilykkeitä. Isot miehet itkisivät nostaessaan hk:n bleuta ja lihapiirakoita koreihinsa. Kassajonossa huuto yltyisi ihan mahdottomaksi kun siinä samalla masu kurnien katsellaan sitä oman kärryn sisältöä ja haaveillaan maukkaasta einesmausta vartin päästä suussa.
Ravintolassa tilaukset annettaisiin kirjallisesti sillä tilausta ei huudolta kuulisi. Käytäntö osoittautuisi tarpeelliseksi aika pian sen jälkeen kun vääriä annoksia palautettaisiin jatkuvasti keittiöön kun tarjoilija kuuli väärin.
Kukaan ei enää käyttäisi sitä tekosyytä että töissä oli niin kiire ettei ehtinyt syödä. Eihän sitä parkumista kestäisi kukaan koko loppupäivää jos lounas jäisi oikeasti väliin.  Suuremmissa firmoissa ruokalan suulla olisi tarjolla kuulosuojaimia. Ruokajonossa itkettäisiin pää toisen olkapäätä vasten kun jono liikkuu niin hitaasti ja nälkä on kaamea vaimon viikonlopun keitosten jäljiltä. Paha ruoka paljastuisi syömään tulijoille siinä kun ruokalasta lähtijät itkisivät edelleen palauttaessaan lautasia kärryihin. Herkkuruokapäivinä huuto kiirisi ihan mahdottomissa desibeleissä kun kaikkia nälän lisäksi vielä huolettaisi se, että jäisi ilman tuota herkullista tillilihaa.

Kakan päkistämisen vaikeus. Firman ison johtajan vatsavaivat tietäisivät kaikki kun CEO karjuisi kovaa kakkaa joka aamu omassa vessassaan niin että koko käytävä kaikuu. Joskus joku jopa oli toimittanut nimettömänä hänen pöydälleen luumupilttiä vinkkinä että saisi aamulla soitettua edes jokusen työpuhelun.
Yleisissä vessoissa kuuluisi ihan mahdoton kuorolaulanta kun porukka märisisi rivikakalla jokainen omassa eriössään. Ja voi sitä hymyä kun kopista tullaan ulos.
Vieläköhän jenkit menisivät edelleen siveästi 'restroomiin' vaikka sieltä kuuluisi veret seisauttava murina ja huuto. Yes, I was resting. Sure.

Maailma olisi aika paljon hauskempi kyllä näin.

Ja olisi tässä eräs muukin hyvä puoli. Syntyisi uusi ammattikunta. Julkisiin tiloihin täytyisi todennäköisesti palkata normaalien järjestyksenvalvojien lisäksi itkuvalvojia jotka kehottaisivat kovaäänisimpiä aikuisia hieman rauhoittumaan jotteivat lapset niin säikkyisi tyrskiviä huoltajiaan.