Tiistaina Ukolla oli vähän kränttyinen aamupäivä. Uni ei oikein maittanut eikä poikaa saanut laskea sylistä mihinkään. Mama ei olisi saanut edes vessaan mennä. Satoikin sen verran ettei kärreillä viitsinyt lähteä liikenteeseen, ehdoin tahdoin itseään kastelemaan. Sitä paitsi on aika hankalaa pitää sateenvarjoa yhdellä kädellä ja työntää kärrejä toisella. Sadetakki on sen verran no-no etten se päällä kyllä kylille lähde. Enkä oikein mihinkään muuallekaan. No, siis jotain piti kehittää sillä muuten päivästä tulisi aika hermoja repivä.

Sain kuningasidean ottaa kantoliina kauniiseen käteen ja lähteä kokeilemaan shoppausta sen kanssa. Ei siinä mitään häviäisikään vaikkei liinailu tuottaisi kodin ulkopuolella tulosta. Kitinä ja vinkuna oli vaakakupin toisella puolella ja toisella kitinä ja vinkuna ihmisten ilmoilla mutta mamalla mahdollisuus kesäalelöytöihin.

Mitäs siinä miettimään. Menoksi ja liina följyyn!

Autolla keskustaan ja parkkihallissa innokasta sidontaa. Liinansidontaa. Ukko puuvillan kieppeisiin ja kitinä loppuu heti. Sen sijaan suuret ihmettelevät silmät parkkihallin valoja mollottaen. Pieni pää pyöri ja kuikuili kaikkea mitä kauppakeskuksella oli tarjota. Ennen pitkää tasainen kävelyn rytke ja lämmin maman rinnus vaivuttivat Ukon unten maille eikä jokakertaista unta edeltävää itkua tullut ollenkaan. Silmien mentyä kiinni siirsin liinan liepeen kasvojen eteen ja ukkeli nukkui pitkästi toista tuntia kaikessa rauhassa. Välillä herättiin ja käytiin syömässä&vaipan vaihdolla ja sitten taas jatkettiin. Ensin hereillä ja sitten taas unille, ihan yhtä nätisti. Voi että oli hienoa!

Pari asiaa tuli mieleen. Ensinnäkin se, että miksen kokeillut kantoliinaa jo aiemmin kodin ulkopuolella? Se nimittäin toimi uusien virikkeiden keskellä vielä paljon paremmin kuin kotona missä vaativa ipanamme on nähnyt jo kaiken, vrt. been there, seen that.

Toisekseen se, että vaikka kantoliinan kanssa vaatteiden sovitus on poissuljettua, ei se menoa niin paljon hidasta, etteikö tarjontaa voisi katastaa ja muutaman löydön ihan näppituntumalla siepata.

Tästä kokemuksesta innoittuneina olemme liinailleet nyt päivittäin pitkin kyliä. Voi sitä kiinnostuneiden tuijotusten määrää jota kohtaamme jatkuvasti. Ihmiset tulevat juttelemaan ja hämmästelemään kuinka hyvin pieni liinassa näyttää viihtyvän. Ja hän tosiaan viihtyy. Ja nukkuu, mikä ei edelleenkään ole aina päivisin ihan ongelmatonta, vaikka siinä eteenpäin on mentykin. Tästä aukeni taas jotain uutta meidän pirtaan sopivaa aktiviteettia.

Vielä kun lompakko pysyisi menossa mukana;)

Ai niin joo. Meillä jokellellaan ja nauretaan ääneen. Hitsin hitsi miten hienoa. Ei voi muuta sanoa kuin että Ukko tuli, sydän suli <3