Tällä kääkylällä tuntuu olevan vain muutamia paikkoja missä ollaan tyytyväisiä. Hereillä ei vielä paljoa olla muuten kuin tissillä. Tosin illalla saatamme jopa nähdä kotvasen Veetusta hereillä ja ihan tyytyväisenä sylissä päästelemässä kuuluja harf-harf ääntelyjään.

Mutta että ei Veetuksella taida mitään kummempia mahavaivoja ollakaan. Diagnoosi tuohon itkeskelyyn on luullaksemme ihan sylitys maximus kaipuu. Yöllä syödään viimeisestä iltaruokailun ajakohdasta riippumatta siinä kahden aikaan. Seuraava syönti on noin klo 5. Sen jälkeen syödään tiheämmin muutaman kerran ja vaaditaan vaipanvaihto kuuden maissa. Tällöin myös herätään ensimmäisen kerran ja laakista muuten herätäänkin. Se on sirkkeli päälle (kuvaa äänen voimakkuutta ja laatua) ja joku ylös kanniskelemaan aamunvirkkua Veetusta. Tämä aamuherätys kestää 30-45 min. jolloin syödään vähän lisää ja katsellaan ulos ikkunasta ja suostutaan jopa olemaan muussakin asennossa sylissä kuin käsivarren päällä poikittain apinana roikkuen. Uni tulee uudestaan siinä vaille 7 ja sitten siirrytään takaisin sänkyyn. Meillä on perhepeti käytössä ja tähän varauduimme jo odotusaikana ostamalla 180 cm leveän sängyn. Voin suositella, ei käy ahtaaksi vaikka Veetus nukkuu välissämme. Nukumme jatkoajalla noin klo 9 saakka jolloin kello on mamalle soimassa. Nousen silloin ylös jos Veetus ei ole ehtinyt jo herättää ja yritän suorittaa aamupalan syönnistä pukemiseen, tukan kiinnilaittoon yms. hampaanpesuun niin monta etappia kuin ehdin ennen kuin sirkkeli taas pärähtää.

Aamusyöntien jälkeen lähdemme kärrylenkille mahdollisimman pian koska kärryt ovat the paikka jossa ollaan rauhassa vaikka oltaisiin hereilläkin. Lenkki kestää noin kaksi tuntia sisältäen pientä kaupassakäyntiä yms. mitä aikaväliin mahtuu sillä olen vielä pyrkinyt takaisin kotiin imettämään. Ajoitus on sujunut tähän mennessä aika hyvin sillä vasta kotimatkalla yleensä alkaa harmitus jonka jotenkin saa tyydytettyä tutilla vaikkei se muuten oikein maistukaan.

Iltapäivällä haastetta piisaakin siinä että Veetus nukkuisi mielellään vain tissillä imetystyynyn päällä niin että mama olisi siinä jumissa alla. Vaikka ihan koko päivän jos Veetukselta kysyttäisiin. Jos yritän häntä siirtää jonnekin nukkumaan niin ei muuten onnistu. Heti herätään ja vaaditaan sirkkelin säestyksellä takaisin syliin. Ja syliasennoksi kelpaa vain se poikittainen apina johon voidaan nukahtaakin. Että kanniskele sitten siinä jos et anna nukkua tissillä. Jos istut tai pysähdyt kävelyltäsi, soi summeri nimeltä Veetus.

Kärryjen kantokassissa ja auton turvakaukalossa on jotakin taikaa. Niihin kun Veetuksen lykkää ja nostaa maasta ylös, menevät silmät kiinni kuin taikanapista. JOS jatkat niiden kanssa kärryihin/autoon. Sillä jos yrität hämätä kantamalla esim. kantokassilla Veetusta sisällä käytävällä edestakaisin ja lasket kassin sitten sohvalle kun LUULET Veetuksen nukkuvan, olet väärässä ja se osoitetaan taas summerilla.

Iltapäivät ja illat ovat siis toistaiseksi olleet opettelemista miten saada Veetus tyytyväiseksi niin että itsellä olisi tsäänssiä nousta sohvalta ylös muutenkin kuin kärrylenkin lomassa. Tänään olen ottanut uudestaan kantoliinaa käyttöön ja se tuntuu pelaavan tosi mukavasti. Ensimmäinen kokeilu pariviikkoisena aiheutti itkua ja epämukavuutta mutta nyt onkin uusi ääni pienen kellossa. Mulla on vaan pirun kuuma kun tuo pieni sauna lämmittää niin kovasti tuossa rinnalla:) Mutta tän kanssa me kyllä jatketaan harjoituksia. Täytyy vaan opetella uusia sidontoja, nyt on ollut sen verran kiire saada Veetus liinaan että olen turvautunut ainoaan osaamaani sidontaan eikä uusille bondageille ole jäänyt vielä sijaa.

Mutta me opetellaan. Toisiamme ja elämää:)